ALEKSEI. Ajatus outo! Afrosinjushkani, sen kuulen sulta nyt?! Sä tiedäthän, sit' että vieron ma.
AFROSINJA. Sä näet, armas: pakomme kestää yhä, — kauemmaksi meit' yhä viedään. Mitä tietää se? Suo lankos' suopee yhä suojaa meille. Isäsi käsiin sua jättämään ei suostu konsaan hän. Ja sinun tähtes, niin sanotaan, hän liitonkin on tehnyt Englannin Yrjön kanssa, asevoimin jos häntä uhkaamahan kävis tsaari. Näin kaikki sua kannattavat. Mutta kaikk' oisko turhaan sinun tähtes tehty? Olisko turhat toimet ystävies, jotk' eläneet vain sun on hyväksesi, sun puolestasi henkens' uhraten? Olisko turha munkin lempeni?
ALEKSEI.
Mit', Afrosinja, multa vaadit siis?
AFROSINJA. Olethan itse kirjoittanut ennen senaattoreille, yli-isällen ja pyytänyt, he että suosiossaan sun pitäisivät, muistaisivat sua avullaan, kun sa kerran kotiin palaat.
ALEKSEI. Vaan heilt' en tietoja oo saanut mitään He elävätkökään? Ja hankkeens' ehkä on mennyt kumoon? Unhottaneet ehkä jo ovat mun?
AFROSINJA. Sun tehtäväsi siksi on heitä muistaa, muistutella nyt. — Tää kirje kirjoittamas, jota kannan jo kauan povellani, lähettää on aika vihdoin. Tietä taattua, sun äitis kautta, perille sen saamme. Sa, niinkuin muistat, tässä ilmoitat palata pian tahtovasi, käsiis avulla liittolaistes ottaa vallan, ja toimiansa riennättämään pyydät. Tää sana heitä jälleen innostuttaa, kehoitus työhön yhä kiihoittaa. Tää lupaus siis heille lähetä! On aika jo. Sen teet sä, Aleksei, jos mua lemmit.
ALEKSEI. Josko sua lemmin?! Sun tahtos täytän, Afrosinjushkani, ma vaikka tiedän, ett'en lupaustain kykene täyttämäänkään. Tiedäthän…
AFROSINJA. Mä tiedän vain: se Luojan tahto on. Hän sulle kyllä kykyä ja voimaa ajallaan antaa, suuremmaksi vielä, kuin isäs on, sun hallitsijaks tekee. Se ennustus on toteutuva varmaan. Visusti uskon sen. — Sun nimes vain ja lähetämme tämän.
ALEKSEI (kirjoittaa alle).
Afrosinja!
Sun tähtes, lempemme ja uskos tähden!
Lähetä sitte! Onnemme ett' ehjä
alati oisi, sitä pyydän vain.
AFROSINJA. Sit', Aleksei, en epäile nyt lain. Se kasvaa hetkin yhä ehjemmäksi, kuin honka, ylenee se yleväksi; sen hurmaavan ma riemuhuminan jo tuolta kaukaa kuulen korvissan', kun tsaarin olet valtaistuimella ja rinnallas saan sua ihaella.