ALEKSEI. Mä pyydän, rakas kreivi, ette suinkaan. Olette aina tervetullut. Hyvä on mieleni, kun luonani te käytte puhelemassa. Kenties uutisia minulle joitakin te vihdoin tuotte?
DAUN.
Sen arvasitte.
ALEKSEI.
Mieluisia vaiko…?
DAUN. Halusti Teidän Korkeudellenne sen soisin, vaan…
ALEKSEI (huolestuen).
Siis ei? — — Päinvastoin siis?
DAUN. Rauhoittukaatte, Teidän Korkeutenne! Ei vaaraa vielä. Keisariltahan olette täällä turvan saanut. Hänen luvattaan, teidän suostumuksettanne ei tänne kenkään tunkeutua tohdi.
ALEKSEI.
Mut mitä merkitsee tää, rakas kreivi?
Kuink' ymmärrettävä on puheenne?
Tekeillä kuitenkin on jotain jälleen?
Jo tunnen — — aavistan sen. Mitä, kreivi?
DAUN. Kun Teidän Korkeutenne tänne tuotiin, pakosta tapahtui se. Oli tullut isänne tietoon teidän keisarimme olevan valtakunnan piirissä.
ALEKSEI.
Ja nyt? Hän ehkä paikankin jo tietää?
DAUN.
Se luultavaa on.