MIIHKA, NASTJA ja muut mustalaiset (tulla lappavat perätysten pihaan.)
MIIHKA (Tervehtien): Kiitämme nöyrimmästi! Hyvää peltovuotta, syvää kalanuottaa!
NASTJA (Samoin): Kaikkea, mikä paljon rahaa tuottaa eikä vaivaa suuta suotta, — sitä taloon toivotamme.
JANNE: Kiitos, kiitos! Käykää puulle! Ja missä ei ole puuta, painakaa pehmeälle! Minä autan sillä välin äitiä tuomaan rokkavadit tänne. Tule, Miili, sinäkin, että pikemmin saadaan ilot ylimmilleen. (Juoksee vasemmalle sisään.)
MIILI (joka kummastellen on seurannut Jannen puuhaa ja tuon tuostakin tutkivasti katsellut Manjaan, joka yksin, pelkoa teeskennellen, on jäänyt kiikkulaudalle istumaan, aikoo epäröiden mennä sisään, kun)
NIKI (äkkiä asettuu hänen eteensä ja ojentaa hänelle kätensä): Pyydän anteeksi: en ole vielä tervehtinyt nuorta emäntää! Hyvää iltaa, onnellista elämää nuorelle emännälle!
MIILI (Vastahakoisesti tervehtien): En ole emäntä enkä sitä sukua, josta tähän taloon emäntä otettanee.
NIKI: Kyllä, kyllä! Näytäppäs emolle kätesi — anna hänen katsoa! Hän sinulle toden sanoo.
NASTJA (Tullen luo): Näytä, kaunokaiseni, näytä! (Ottaa Miiliä kädestä.) Pane kämmenellesi hopearaha, niin saat kohtalosi kuulla! Joka ikinen sana on tosi…
MIILI (Vihjaten Nikille): Taisivatpa sen toden jo kaikki muut nähdä paitsi — pesemättömät silmät.