MANJA: Mistä minä tiedän. Vähät hänestä! Olkoon omilla teillään! (Alkaa myös laulaa kuoron mukana, mutta yhä pidätellen Jannea.)
JANNE: Mitä tämä on? Miksi pidätät minua? Laske! Kah! (Yrittää perälle.)
MANJA: Elä mene! Niki on mustasukkainen, hänkin. Vielä tappaa sinut…
Pysy täällä, pysy täällä, Janne!!
JUSTIINA (Kauhistuneena juosten perältä): Janne, Janne! Oriisi on poissa! "Vihuri" on varastettu!
JANNE (Tulistuen): Jumalani! — Nyt sinut ymmärrän, käärme! (Paiskaa
Manjan pitkäkseen maahan.)
(Mustalaisten laulu lakkaa rutosti.)
ÄÄNIÄ NUORTEN JOUKOSTA: "Hevonen on varastettu!" "Niki sen on varastanut!" "Mustalaiset ovat yksissä tuumin!" "Mustalaiset! Mustalaiset!"
ÄÄNIÄ MUSTALAISTEN JOUKOSTA: "S'ei ole totta." "Solvaavat." "Ei olla mitään tehty." "Ei mitään varastettu." (Osa nuorista miehistä on lähtenyt Jannen perässä juoksemaan, huutaen: "etsimään! kiinni ottamaan.")
MANJA (On noussut ylös ja liittynyt muuhun mustalaisjoukkoon): Sillä lailla! Suotta syyttää! Loukkaa! — Lähtään pois, lähtään pois!! (Osa mustalaisnaisista lapsineen livistää pakoon aitan taa.)
JUSTIINA (Tarttuen Manjaa kädestä, vetää hänet etualalle): Etpäs lähdekään, senkin kavala otus! — Pojat, pitäkää kiinni hänet, kunnes hevonen on takaisin saatu! Ne ovat keskenään liitossa kaikki. Teljetkää aittaan hänet — lunnaiksi!