JUSTIINA: Kas tuollahan Jannekin on — vastassa! Totta toisen kerran!
Juoksee kuin hullu talliin päin kilvan — "Vihurin" kanssa!
NUORTEN ÄÄNIÄ: Hyvä! Hyvä!! Hyvä!!! (Kätten taputuksia ja huutoa näyttämöllä ja näyttämön takana.)
JUSTIINA: Sillä lailla! Suoraa päätä talliin sisään! Muistipas Miili vielä kumartua, ettei päätään kamanaan puhkaissut! Koko tyttö!
JANNEN ÄÄNI: "Vihuri" tallissa taas! — — "Vihurini"! "Vihurini"!
JUSTIINA: Ja tallin ovi kiinni! No nyt!… Kas niin! Syliin koppasi
Miilin ja kantaa tänne!…
NUORTEN ÄÄNIÄ: Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!! (Kätten taputuksia jälleen.)
JANNE (kantaa MIILIN pihaan, nuorten heitä iloisesti seuratessa).
JUSTIINA (juoksee heitä vastaan ja sulkee molemmat syliinsä). Jumalan kiitos! Jumalan kiitos!!
JANNE (Laskee Miilin maahan): Ja nyt, Miili, kerro, kerro kaikki!!
JUSTIINA: Niin! Kuinka se kävi? Kuinka pääsit perille asiasta? Kuinka sait kiinni tuon rosvon?