MIILI (Hengästyneenä): Huh! Jahka tästä sydän asettuu! En ole saada henkeäni käymään.
JUSTIINA (Ihastuneena): Arvaahan sen, kultaseni!
JANNE (Pojille): Eikös ole, pojat, siinä tyttöä, joka mustalaisestakin voiton vei?!
POJAT: Vielä häntä kysyy?! — No jo! — Onpa on!
MUUAN ÄÄNI: Kelpaa vaikka poliisimestariksi Helsinkiin. (Naurun rähäkkä.)
MIILI: No, istukaa nyt ja kuulkaa!
JUSTIINA: Istutaan, kuunnellaan. (Istuutuu Miilin viereen, Janne toiselle puolelle, kaikki muut ryhmittyvät sinne tänne.)
MIILI (Kertoo innostuneesti): Nähkääs: minä huomasin paikalla, että nyt on jotakin juuttaalla tekeillä.
JANNE: Mitenkä? Mistä?
MIILI: Kun tallissa olit, niin joku täällä salassa liikkui ja katosi sitte äkkiä — kuin kippa kaivoon.