— Äiti, eräs ruma, ilkeä poika on alinomaa jälessäni ja haluaa vannettani.
Äiti otti pikku Charlien polvelleen ja silitteli hiljaa hänen tukkaansa.
— Minkätähden sanot häntä ilkeäksi? — kysyi äiti. — Ehkäpä pikku poikaraukalla ei olekaan mitään vannetta ja mielellään tahtoisi vähän pyöritellä sinun omaasi. Kentiesi lainaisit sen hänelle hetkeksi ja olisit puhumatta noin epäystävällisesti hänestä?
— En, sitä en tahdo, — vastasi Charlie jyrkästi, — minun mielestäni hän on ilkeä, enkä tahdo lainata hänelle vannettani.
Äiti ei vastannut. Hän katsoi vaan poikaa silmiin ja huokasi syvään.
— Miksi äiti noin huokaa? — uteli Charlie äreänä, — onko äiti pahoilla mielin?
— Olenpa niinkin, — vastasi äiti surumielisesti hymyillen — minusta on ikävää, että olet noin epäystävällinen pienelle köyhälle pojalle. Minulle olisi hyvin mieleen, jos hetkeksi tahtoisit lainata hänelle vanteesi…
Charlie ei sanonut mitään, tuli vain mielessään ärtyisämmäksi ja oli koko päivän hyvin huonolla tuulella. Hän ei voinut saada mielestään äidin sanoja: "Minulle olisi hyvin mieleen, jos lainaisit hänelle vanteesi"; mutta hän ei myöskään saattanut tehdä äidille tätä iloa. Tuo tyhmä, ilkeä poika! Charlie mielestään oikein vihasi häntä. Ja nähdessään Kallen kadulla juoksi hän pitkät matkat välttääkseen häntä, sillä Kallen läsnäolo alkoi saattaa hänen omantuntonsa vähän levottomaksi. Mutta hän ei tahtonut lainata hänelle vannettaan, ei, ei mistään hinnasta.
Näin kului pari päivää, jolloin Charlie leikki ja huvittelihe tapansa mukaan, ja Kalle, myöskin tapansa mukaan, kerjäsi, näki nälkää ja sai nuhteita.
Mutta sitten tapahtui Charlielle suuri onnettomuus. Hän ja pari muuta poikaa kiipesi korkealle kivelle, ja, heidän mennessään alas, luiskahti Charlien jalka ja hän putosi suinpäin maahan. Häntä hävetti kömpelyytensä, hän koetti nousta ylös ja näyttää urhealta; mutta se ei käynyt päinsä, tuntui niin kummalliselta, aivan kuin kenkä olisi jalasta pudonnut. Ja kun äiti näki hänet, alkoi hän itkeä, ja eräs herra otti hänet käsivarsilleen ja kantoi kotiin, jossa hänet varovasti pantiin vuoteesen.