Ja hän kietoi kätensä Eugenin kaulaan ja syleili häntä kiihkeästi.
"Armaani!"
"Sano minulle, mitä se oli!" pyysi Dora suudelmien lomassa.
"Se oli jotain hyvin tavallista ja yksinkertaisia, joka tuli tielleni ja synkensi sen, armaani. Se oli rakkauden unelma, josta jäi jälelle ainoastahan surumielinen muisto."
Dora huudahti hämmästyksestä.
"Rakastitko häntä enemmän kuin minua? Kuka hän oli?" kysyi Dora kiihkeästi.
"Kumpaan kysymykseen minun ensin pitää vastata?"
"Tietysti ensimäiseen,"
"Sillä tavalla kuin rakastan vaimoani, en ole rakastanut ketään muuta", sanoi hän hellästi ja veti Doran puoleensa. "Mutta en ole myöskään rakastanut ketään siten … sillä lailla … kuin rakastin häntä … joka verhosi suruun koko nuoruuteni."
"Eugen, minä tulen mustasukkaiseksi!" huudahti Dora ja polki leikillään jalkaansa. Mutta hän näytti kiihoittuneelta, hänen poskensa hehkuivat ja silmiin nousivat kyyneleet.