"Kiitos", vastasi pastori, heräten aatoksistaan ja otti kupin. Sitten pani sen pöydälle, nousi pystyyn, pani kätensä ristiin ja luki pää alaspäin lyhyen rukouksen, jonka tehtyä uudelleen istuutui ottamaan sokeria ja kermaa.
"Kuinka Wallner jaksaa?" kysyi hän, äkkiä kääntyen Gabriellea kohden, "kun viimeksi näin, oli hän mielestäni niin huonon näköinen."
Gabrielle tuli äkkiä huonolle tuulelle. Pastorin kysymys oli mitä viattomin, mutta hänestä tuntui siltä, kuin olisi siinä piillyt jokin syytös.
"Toivoakseni hän voi hyvin", vastasi hän, "minun tietääkseni hän ei ole sairas."
"Minun tietääkseni", matki pastori hiukan ivallisella äänellä, "kuka kumma sen sitte tietää, joll'ei oma vaimo? Vaan minäpä puhun suuni puhtaaksi ja sanon että en luule hänen olevan terve, ja jos olisin hänen vaimonsa, niin oikein toden teolla pitäisin huolen siitä, että hän hoitaisi terveyttään, eikä rasittaisi itseään yli voimainsa, kuten nyt tekee. Parasta olisi, jos hän voisi saada vapautta ja matkustaa pois täältä joksikin aikaa."
Gabrielle ei vastannut, vaan katseli akkunaan pilkallinen hymy huulilla: tätä nykyä oli hän itse mielestään se, joka ei ollut terve, joka itse ikävän kiusaamana oli poismatkustamisen tarpeessa, ja pastorin sanat herättivät vaan hänessä melkein karvasmielisen tunteen Robertia vastaan. Onneksi keskeytyi tuo kiusallinen hiljaisuus, siten että vierashuoneen ovi äkkiä aukeni ja kyökkipiika Karin ilman muita mutkia pisti päänsä oven raosta huutaen: "Aron-ukko on täällä!" jonka tehtyään paiskasi oven kiinni.
Rouva ja tyttäret katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Aron-ukko täällä … juuri-nyt kun sattui olemaan vieras … ja vielä päällepäätteeksi vieras semmoinen kuin Gabrielle … se vasta oli aika vahinko…
"Ken on tuo Aron-ukko?" kysäsi Gabrielle nauraen heidän hämmästykselleen.
"Hyvänen aika, se on muudan hunningolle joutunut pappiparka", voivotteli rouva Aurell, sillä välin kun tyttäret kiiruhtivat vierasta vastaan, "hänellä on tapana asua täällä välistä, mutta meidän on niin vaikea pitää häntä täällä, kun täällä on joku vieras, sillä äijä on kovin siivoton tavoiltaan…"
"Hyvin omituinen olio", lisäsi tohtori, "hän tuli viralta pannuksi kolmenkymmenen vuoden ijässä siitä syystä, ett'ei totellut erästä virkakirjettä; itse hän sanoo sen tapahtuneen 'pahansuopaisuudesta, ilkeydestä ja nurjamielisyydestä', hän käyttää aina noita kolmea nimisanaa tai laatusanaa perätysten. Nyt hän on liki kahdeksankymmenen vanha, ja on aina siitä saakka kun erotettiin virasta viettänyt kiertolais-elämää kuljeksimalla ympäri hiippakuntaa pappilasta toiseen, joten hänestä vähitellen on tullut yleinen rasitus, kun täytyy pitää häntä luonaan viikon, pari, varustaa vanhoilla vaatteilla ja lähettää taas seuraavaan pappilaan. Vielä tekin vuorostanne sen saatte", lisäsi hän nauraen.