"Olkaa niin hyvä! Stålilla on puheenvuoro."
Stål nousi seisaalleen päätään raapien ja alkoi:
"Niin, kun minä nyt en ole mikään maisteri, niin en myöskään osaa puhua oppineesti, mutta kyllä sentään haluan hiukan tutkistella edellisen puhujan lauseita. Minusta nyt ei näytä oikein kohtuulliselta se, että jos jollakin työmiehellä on hyvä toimeentulo ja hän on tyytyväinen isäntäänsä, niin minusta ei näytä, sanon minä, olevan oikein älykästä, että hän lakkaa työstä, sen vuoksi, ettei toinen työmies ole tyytyväinen. Minun mielestäni se on salakavalaa, eikä anna herroille hyvää käsitystä meistä työmiehistä. Omasta puolestani sen lisäksi vielä tahtoisin huomauttaa, ettei olisi haitaksi jos molemmin puolin oltaisiin hiukan tyytyväisemmät. En millään muotoa halua ruveta rankaisemaan käppingeläisiä työlakon vuoksi, vaan tahtoisin lausua heille eräässä lehdessä äskettäin lukemani runopätkän, joka kuuluu näin:
"Viisain se on näillä mailla,
Joilla kulta ohje on:
Tyydy määrään kohtalon;
Elä ain' oo uutta vailla!"
Sen sanottuaan hän vielä pari kertaa kynsäsi korvallistaan, ja viekkaasti naurahtaen katseltuaan ympärilleen istuutui.
"Puheenjohtaja!" huudahti John Hult nousten kalpeana vihasta.
"Kas, se on kaunista!" huusi hän ja harmaat, syvään painuneet silmänsä säkenöivät vihasta, kun hän katsoi Stålia, joka kumminkin näytti pysyvän aivan tyynenä. "Siinä istuu tuokin vanha raato, jolla on puolen kolmatta kruunua päivältä, vaimo kuollut ja kuopattu, toinen tyttö miehellä Östersundissa, toinen palveluksessa Tukholmassa ja kaikki muut lapset kuolleet; siellä hän vain istuu ja haukkuu pahanpäiväiseksi Käppingen työmiehen, jolla on viisi kuusi lasta, vaimo elossa ja kurja hökkeli asuntona. Hän on juuri samallainen kuin vanhat roistot, jotka, kun itse eivät enää kykene syntiä tekemään, kurittavat nuoria, jos ne vain uskaltavat vilkaistakaan hameeseen päin. Vaan sellaista käyttäytymistä minä sanon salakavalaksi!"
Hän nyökkäsi päättävästi päällään, ja heitti vielä Ståliin pahan suovan katseen.
"Puheenjohtaja!" lausui vanha seppä sanomattoman ylenkatseellisesti.
Vaan hänen puheensa keskeytti Hult alottaen uudestaan samalla tavoin, eikä huolinut ollenkaan siitä, että Stål vielä mahtavammalla äänellä kuin äsken toisti: "puheenjohtaja."