Ensimmäinen vallitsevista asianhaaroista, joihin hän tahtoi koskea, oli ruokatavarakauppiaan Bångin ottama etuoikeus harjoittaa kaikenlaista sekatavarakauppaa. Silloin kun tämä liike perustettiin, pidettiin sitä sellaisena rakkauden osoituksena työväkeä kohtaan ja kansan etujen harrastamisena, että paikkakunnan sanomalehdet julistivat sen valtavaksi todisteeksi nykyajan tasa-arvoisuuden ja oikeuden harrastamisesta. Kuuluikin kauniilta se, että työmiehet saisivat vähällä rahalla ostaa itselleen osakkeen, tulla liikkeeseen ja sen tuottamaan voittoon osalliseksi ja että tavarain osto tulisi heille yhä halvemmaksi sitä mukaan kuin liike edistyisi. Kauppapuoti tulisi siten olemaan työmiesten oma, sen tulevaisuus olisi riippuva siitä, että kansa siirtäisi kaupantekonsa yksinomaan sinne, ja työväelle tuleva jako-osuus riippuisi liikkeen edistymisestä. Se liike oli kokonaan perustettu ajan hengen ja oikeuden mukaisille periaatteille. Ei ollut mitään voittoa imeviä osakkeen omistajia, ostajat itse olivat vastuunalaiset, vaan samalla myös ainoat voitonsaajat. Paraassa tapauksessa oli niillä työmiehillä, jotka olivat olleet tilaisuudessa kahden osakkeen ostamiseen, toiveita lopulla saada kaikki tavaransa melkein ilmaiseksi.
Mutta työväen yritykseen yhtymisestä, jota sanomalehdet niin koreilla sanoin kuvailivat, ei tullutkaan paljo mitään. Muutamilla harvoilla työmiehillä vain oli varoja ja halua osakkeiden ostoon, jota vastoin köyhemmät perheet, taudin tai hädän kohtaamat, tai joilla oli tuloihinsa nähden liian monta henkeä elätettävänä, luonnollisesti eivät olleet tilaisuudessa tulla yrityksen harrastajiksi. Mitään jako-osuutta — hinnan-alennusta — siis ei tullut heidän osalleen; heidän täytyi siihen sijaan ostaa tavaransa 20 prosenttia kalliimmalla kuin kaupungissa, jonne matkan pituus esti heitä kaupantekoon lähtemästä. Mutta kauppamies oli sen sijaan sen anteliaampi jättämään heille tavaraa velaksi. Sitä tilaisuutta he eivät jättäneet hyväkseen käyttämättä, kun tunsivat itsensä onnellisiksi saadessaan jonkun sokerimurun tai kahvipavun tarvitsematta hetipaikalla siitä maksaa mitään.
Lopputulos koko tuosta loistavasta suunnitelmasta olikin se, että useimmat osakkeet jäivätkin kauppamies Bångin omaan haltuun ja hän sai niistä voitto-osuuden, jolla hän kykeni hankkimaan lattioilleen brysselimatot ja saliinsa pianon.
Kauppamies, kun heti huomasi Robertin vaaralliseksi vastustajakseen, ja kun hänen periaatteenaan oli olla henkilöitä kohtaan, jotka olivat häntä ylempänä ja joista hänelle voi olla jotain hyötyä, tai joita hänen täytyi pelätä, yhtä ystävällinen ja liehakas kuin hän oli kärtyisä alempiaan kohtaan, niinpä hän olikin heti alunpitäin näyttäinyt uudelle pastorille sangen herttaisesti. Tämä herttaisuus lisäytyi yhä enemmän, kun hän sai nähdä Gabriellen, jonka kauneus ja ylimysnimi kerrassaan hänen hypnotisoi, niin ettei hän Gabriellen puotiin tullessa voinut käyttäidä tapansa mukaan. Jouluna ja juhannuksena hän lähetti kunnioituksensa ja ihailunsa osoitteeksi suuria herkkukasoja pappilaan ja hänen kaikessa hiljaisuudessa kytevä, kellenkään ilmaisematon toiveensa oli se, että hänelle ja hänen perheelleen onnistuisi päästä likempään yhteyteen pastorilaisten kanssa, joten hän sitten saisi riemuita ryforsilaisille, noille turhamaisille kurjille raukoille, jotka jäivät homehtumaan omaan pöyhkeilevään tyhmyyteensä!
Pian Robert kumminkin oivalsi olosuhteet tehtaalla. Hän näki harmilla ja tuskalla miten velka-tapa täällä, kuten kaikkialla, nylki työmiehet niin, että ne sitä tuskin huomasivat tai ymmärsivät.
Tuo kaupanomistajan hyötyminen köyhäin hädänalaisesta tilasta, tuo vääryys, että rikas, joka voi ostaa tavaransa summakaupalla, saa ne kenties puolta halvemmalla kuin köyhä, jonka täytyy ostaa sokerinsa palottain ja kynttelinsä kappaleittain — nuo säälimättömät kivet köyhyyden jo ennestään raskaalla kuormalla, joka täällä, missä vaikutus-ala oli enemmän rajoitettu, esiintyi silmäänpistävämmin kuin Tukholmassa, nuo seikat saivat hänen ryhtymään toimenpiteisiin mielien kiihoitusta varten velka-järjestelmää ja kalliita tavaroita vastaan.
Kauppias Bång sai kuitenkin pian vihiä tuosta. Hänelle huhuttiin Robertin käyvän työväen asunnoissa ottamassa selkoa heidän taloudellisesta asemastaan ja siitä, paljoko he tavallisesti saivat maksaa tavaroistaan, ja että hän vielä aikoisi käyttää sanomalehteäkin hyökkäys-aseenaan.
Kauppias Bång tuli hyvin levottomaksi, eikä tiennyt, mikä neuvoksi tulisi. Tuo salainen kiihoitus, jonka tuloksia ei voinut arvata näinä aikoina, jolloin kaikkialla väijyi työlakkoja ja rauhattomuuksia, pelotti häntä. Sen lisäksi hän pelkäsi Robertia, joka oli hänen vastuksenaan. Hän päätti useamman kerran lähteä tapaamaan pastoria itseään ja alottaa keskustelun tuosta vaarallisesta asiasta, siten estääkseen julkisen hyökkäyksen, mutta hänelle nousi kylmä hiki kun hän vaan kuvittelikaan seisovansa tuon nuoren papin edessä, hänen totisen syvän katseensa kohtaamana, katseen, jolla näytti olevan voimaa tunkea aivan ihmisen läpi, ja kauppapalvelija Johan Lind kuuli puotiin saakka, kuinka syvään hän huokaili istuessaan pulpettinsa ääressä konttoorissaan.
Hänen ei kumminkaan tarvinnut kauvan tuumailla tokko lähtisi tapaamaan Robertia vai eikö, sillä eräänä aamuna, juuri kun hän oli istuutunut pulpettinsa ääreen, ison kassakirjansa eteen, Robert astui aivan äkkiarvaamatta konttooriin.
Kun kauppias parka sai nähdä Robertin, niin hänen kasvojensa ilme osoitti niin suurta hämmästystä ja sekaannusta, kuin hänen omassa tunnossaan todellakin olisi ollut jotain pahaa. Hän nousi heti tuoliltaan, sopersi jotain kunniasta ja ilosta ja kauniista ilmasta, kiirehti panemaan puodin oven kiinni ja valmistamaan Robertille istuinsijaa nahkasohvaan siirtämällä syrjään sitä peittävät paperit ja kääröt.