— Susanna, sanoi hän hämmentyneellä äänellä, — tulehan tänne! Tämä vavahti vähän, nousi nopeasti ja meni akkunan luo.

— Näetkös?

Rouva näki… Ja sanaakaan lausumatta hän tarttui lujasti miehensä käteen.

Kaukana tiellä näkyi tummanvihertävä ryhmä tomupilven verhoamana nopeasti lähenevän ja kasvavan, ja ryhmän yläreunasta kilkahteli ja välkähteli kuin loistavia säteitä olisi käynyt siitä ylös.

— Ne tulevat! sanoi rouva hiljaa.

— Niin, ne tulevat… Tiettyhän se, kirkonkylään… Mene nyt heti ja vie tytöt ullakolle ja kätke heidät Jumalan nimessä niin kuin olemme sopineet. Herra heitä varjelkoon!

Hän puristi lujasti vaimonsa kättä. Tämä ei saanut vastatuksi.

Gabriel juoksi äkkiä Ingridin luo, joka tuli sisään pirtistä, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä ja Ingrid kiersi käsivartensa veljensä kaulaan.

— Ingrid, lapseni.

Ja pastorikin astui kiireesti tyttärensä luo.