— Otan, tottahan nyt… lapsiraukka.
Perille päästyä ajettiin pormestarin pihaan. Ukon mennessä pormestarin puheille jäi Ingrid rattaille istumaan ja katseli huvikseen pääskysiä, joiden pesiä asuinrivin räystäänalus oli täynnä.
Vähän ajan kuluttua astui keski-ikäinen pyylevä herra portaalle, viittasi kädellään Ingridille ja sanoi jotain. Ingrid arvasi, että se on itse pormestari ja että se käskee häntä luokseen. Hän hyppäsi alas ja meni pihan yli nopein askelin. Lähemmäksi tultuaan niiasi hän syvään ja tervehti saksaksi. Pormestari kuunteli vähän kummastellen, vastasi ruotsiksi ja otti häntä kädestä sekä sanoi:
— Astu sisään, lapsi!
Ingrid seurasi häntä sisään.
— Mistä olet? kysyi pormestari, kun oli sisälle päästy. Mutta Ingrid ei osannut ruotsia, hän puhui ainoastaan saksaa ja suomea, jotka kielet hänellä olivat perintönä vanhemmiltaan.
— En osaa ruotsia, sanoi hän sen vuoksi suomeksi ja vähän hämillään.
Pormestari uudisti kysymyksensä suomeksi.
— Rantasalmelta, vastasi Ingrid.
— Mikä nimesi on?