— Minkä vuoksi se parempi olisi?
— Kun se on kolmikulmainen, niin kyllä se on parempi. Kehä ja kolmikulmio myötäpäivään rakennettuina tekevät onnea.
— Ei koskaan pidä lähteä kotoa vastapäivään varoitti vanha Tuhtin Kaisa, joka kävi tätieni luona aputöissä. — Katsos vanhoja peltoja, niin näet, kuinka niissäkin on koetettu viedä peltoa kiven ympäri päivän puolta, jos vaan on sopinut. Ei juuri paljon ole viety peltoa etelän puolella sarassa niin, että kivi olisi tehnyt loven saran reunaan, vaan peltoa on viety kiven ympäri, että se on jäänyt kokonaan kehän sisälle. Ei kukaan ole tahtonut jättää kiveä saran syrjään, että pelto jäisi auki siitä ja tekisi kierron kiven ympäri yön puolelta, sillä se veisi kasvuvoiman ulos pellosta.
— Muista vielä: jos joku tulee tiellä kohdallesi, niin älä laske häntä ohitsesi vasemmalta eli myötäpäivän puolelta, sillä hän vie silloin onnesi. Vastaantulijalta voi ottaa myötäpäivän, vaikka hän sen puolelta meneekin, kun kääntää samassa vasemmalle ympäri ja sanoo: — Ojelu oma myötäpäivään, vainolaisen vastapäivään.
— Ja jos sinun sopii, kun menet asialle kylään, niin tule toista tietä kotiin myötäpäivään. Se tekee onnea, kun kulkee kehälle. Mitä suurempi kehä, sen parempi onni.
* * * * *
Riittäkööt nämä vanhat muistot kuvamaan kansan taikauskoisia käsityksiä, jotka viittaavat tähtitaivaan alkuperäisiin liikuntoihin ja siten kuvastavat luonnonkannalla elävän ihmisen runollista mielikuvitusta ja uskoa salaperäisiin kohtalonvoimiin. Sampotutkimukseni yhteydessä tulin kuulleeksi yhtä ja toista muutakin taikuutta. Usein oli tietojen saanti hyvin vaikeata, sillä tietäjä pelkää "sanojen" menettävän tehonsa, jos ne ilmaisee arvottomalle. Vain antautumalla uskovaksi kuulijaksi onnistui minunkin pelastaa taikatieto ikuisesta unholasta. Niitä kerätessäni on minulla ollut hyvä tilaisuus nähdä syvemmälle kansan sielun hämäriin kätköihin kuin tavallisessa seurustelussa on mahdollista, sillä sulkeehan luonnonlapsi vaistomaisesti pyhimpänsä vieraan silmältä. Kun olen tutustunut alhaisempiin taikauskoisiin käsitystapoihin, on toisaalta ilmoitetun uskonnon ylevyys sitä kirkkaammin loistanut vastaani pyhästä kirjasta.
* * * * *
Jumala ja isänmaa, siinä ne kaksi soihtua, jotka ovat valaisseet pitkää ja usein vaivalloista elämänpolkuani. Onhan se itse ulottunut melkein vuosisadan päästä päähän — ihmeellisimmän vuosisadan isänmaani historiassa — ja sukumuistot samoinkuin tuulevaisuusnäyt ovat sille varanneet tilaa kauas aikojen taakse, joten voinen kiitollisena tunnustaa eläneeni rakassisältöisen elämän. Päättäköön nämä muistelmani runo, joka ilmaisee sydämeni harrasta, eliniän kestävää rakkautta maatani ja kansaani kohtaan.