— Tieto siitä murheesta, minä meinaan, jonka vanhemmat saivat siitä pojastaan.
— Eihän hän mitään pahoja ole tehnyt? huudahti Inkeri.
— Ee-ei. No, olihan se kyllä pahasti tehty, ettei hän tullut kotiin katsomaan, vaikka isä olisi matkarahatkin suorittanut. Oli vain niin ylpeä ja sanoi, ettei hän isän kustannuksella ajele, kun ei kerran itsellä siihen varoja ole, sanottiin. Armo itse olikin vielä puhunut.
— Ei taida olla tosikaan. Asia, jos se on ollutkin vähän sinnepäin, on ehkä ymmärretty väärin.
— Niin, en minä tiedä muuta sanoa todeksi, kuin ettei se vain tullut. Ja itse hän tilinsä on tehnyt. En minä häntä tuomitse.
— Onko hän… kuollut?
— Juu-u, sanotaan kuolleen. Joku vuosi sitten sitä jo puhuttiin. Kaikkien vuoro tulee kerran "Nuorii tapan kuin vanhoi, en säästä ketäkään", laulaa kuolema virressä. Onko emännällä ollut jotain myytävänä.
— Ei. Muita asioita on ollut. Hyvästi. Jo kai maksoin?
— Hyvästi hyvästi. Juu, juu, kiitos, kaikki on maksettu.
* * * * *