— Minä teen paljon kauppoja. Minun täytyy miettiä ensiksi mitä ostan, minä ostan paljon.
— Kuljetatteko kauppaa kaapissanne?
— Kuljetan minä sitäkin siinä. Se on kuvakaappi. Minulla on onnenpöytäkin tuossa, hän osoitti oven puoleen, jossa se oli lattialla, — ja ostan siihen paljon pientä tavaraa. Ei niitä niin pian ehdi ajattelemaan. Kun te kuhnitte tuolla rahan kanssa, ettekä tullut heti, niin minä suutuin, ja mielestäni meni, mitä minun piti ensiksi ostaa, kun minulla on niin perhanan pikainen luonto, enkä kärsi hankkimisia, laverteli hän. — Taitaa olla omaa kauppaanne tämä, häh?
— Ei.
— Kenen tämä on?
— Patruunan.
— Asuuko se tässä, vai missä se asuu?
— Tampereella.
— Mikä talo taikka mikä se on, tuo tuossa ylhäällä, mitä väkeä siinä on?
Hän osoitti kädellään ikkunasta yli pihan.