Oikaisin kättäni sinnepäin.
— Älkää koputtako! Koettakaas koputtaa! huusi hän hätäisesti.
— Mutta kun te haluatte tietää onko hän kotona ja koska syytätte minua valheesta, niin minä kuitenkin tahdon, että hän…
— En minä hänestä välitä! Mitä häntä tänne koputatte suotta? Pysykää rauhassa!
— Olkoon sitten siellä.
— Mikä se on, se Jaska?
— Se on entinen sotamies.
— Jahah, sanoi hän ylenkatseellisesti, — joku vanha rahjus.
— Ei ollenkaan, hän on mies parhaillansa, neljänkymmenen iässä, ja on kaartissa palvellut, ei sinne rahjukset kelpaa, kyllä siinä miestä on. Ehkäpä kuitenkin haluaisitte nähdä hänet. Hänkin on pohjoisesta päin kotoisin ja voisi tuntea teidät.
— Oletteko hullu? Mitä minä siitä Jaskasta? Ette tänne saa ketään koputtaa.