Tyttö nauroi niin, että valkeat hampaat helminä loistivat ja nauroi sotilaskin, vaikka raapi vähän korvallistaan tytön sukkeluudelle.
— Niinpä sinä puhut kuin ennustava enkeli, huudahti hän, — sillä kun Vappu varvastelee edellä ja Jaakko jahnustelee perässä, niin emme sitä muuten saa tasoittumaan kuin suostumalla siten, että rupeamme viettämään päivät yhdessä, sinä Jaakkoa hoputellen, minä Vappua vaimennellen. Ovatpa ne ajantiedon tekijät eli almanakan laatijat olleetkin viisaita, kun ovat sen siten asettaneet, että Vapun on Jaakkoa vartioiminen. Käydään nyt torille katsomaan olisiko matameilla tuoreita sämpylöitä, riippuuhan kaatis vielä tyhjänä edessäsi. Täytetään se vehnäsillä.
— En minä jouda, enkä minä oudon miehen kanssa —
— Et jouda, aamupa vasta on! Ja oudon kanssa, kun ollaan samasta pitäjästä! Enkä minä sinua syö, vaikka torille vien. Mutta aina ne tytöt ovat samanlaisia, aina ne antavat rukoilla itseään. Nyt mennään. Ellet tule sovinnolla, niin tämä poika vie kuin viekin väkisin.
— Niin no, mikä tässä nyt muu neuvoksi, kuin totella vain. Rumaa sekin on, kun väkisin viedään.
2.
Kertomuksemme alkaessa on Vappu jo keski-ikäinen nainen lujapiirteisine, uurteisine kasvoineen. Heleä ruusunpuna poskilla on muuttunut tummemmaksi ja ruskeammaksi väriksi, joka muistuttaa kypsää, punaiseen vivahtavaa omenaa. Säteilevien silmien katse on käynyt tuikeammaksi, ikäänkuin läpitunkevammaksi. Tytön pehmeä vartalo on vahvistunut jänteväksi ja lujaksi. Koko olemus ilmaisee pontta ja päättäväisyyttä.
Jaakko on ollut enimmäkseen poissa kotoa, ensi aikoina sotaharjoituksissa ja sitten sodassa. Ensin oli ollut Pommerin sota, josta ei oltu leikattu mitään laakereita ja nyt oli sota oman maan kohtalosta.
Kaasmannin sotamiehentorppa sijaitsi Merikarvian kirkonkylässä ja sillä on vieläkin entinen nimensä Kaasman-nimi oli torpalla ollut jo aikoja ennen Jaakkoa sillä se on ikivanha. Paikalla on vanhojen puheen mukaan ollut joskus kaarssa eli merimerkki torpan huoneiden vieressä. Siitä johtuu nimi Kaasman (Kaarssamies). Joku vanhus tietää vielä kertoa, että "kaarssamiehen" velvollisuuteen kuului kuljettaa veneellä yli niitä, jotka tulivat pohjoisesta päin eli Höynäsistä (Högnäs = Korkeaniemi, nykyinen Högnäsbakka) Maarinmäkeen, nykyiseen Uus-Heikkilään ja siitä Kriikiin (Skriken), joka on pappilan Maarinpellon mäki Stenbakan torpan lähellä. Siinä "huikattiin" Kaasmannille. Mäen nimi Skriikki eli huikkaus on muuttunut Kriikiksi. Vanhat sanovat vieläkin Skriikki.
Kun oli sodan aika, niin kylän asukkaat muuttivat karjoineen ja tavaroineen metsiin, takamaihin ja luotoihin, joten kirkonkylä jäi melkein autioksi. Mutta Vappu ei paennut, vaan asui naapuriensa suureksi kummastukseksi vankasti paikallaan, teki askareensa ja saattoi lehmänsä ja lampaansa laitumelle kuten ennenkin: — Hän on hupsu, annas katsoa, kuinka hänen käy, sanoivat eräät, mutta toiset olivat tietävinään paremmin ja väittivät: — mikä hänen on hätänä, hän tietää enemmän kuin muut.