Oliko Vapulla itselläänkin sama käsitys tietämisestään, sitä lienee nyt enää vaikea sanoa, mutta näyttää siltä, että hänellä oli sisäinen vakuutus salaperäisestä, henkisestä voimasta eli tehostaan, ja että juuri tuo vakuutus lisäsi hänen rohkeuttaan. Jätämme kuitenkin kaikki arvelut sikseen ja annamme tekojen puhua.
* * * * *
— Ovatko nuo punatakit kasakoita? kysyi Maija, kolmetoistavuotias valkotukka kurkistaen ikkunasta maantielle.
— Ovat. Pois ikkunasta, tyttö! Äidin ääni oli nuhteleva ja varoittava. Hän seisoi takan edessä puuroa liikuttaen.
Tyttö poistui heti edemmäksi. Samassa kuului reipasta laulua eteisestä. Noin kuudentoista vuoden vanhan hoikka nuorukainen astui ovesta tupaan laulaen:
— Kronstetti, kuninkaan ystävä ennen,
Nyt hän on saattanut —
— Poika! Mitä sinä hoilaat, Jussi? Vaiti heti! — Äidin ankara nuhde ja tuima katse katkaisi laulajan säkeen ja hän siirtyi miettivänä uunilattialle.
— ryssät tänne.
jatkoi tyttönen hiljaa.
— Äiti, äiti, huudahti hän samassa kurkistaen etäämpää ulos ikkunasta, — ryssä vie jäärän (pässin).