— Minä olen tehnyt velvollisuuteni ja teen sen edelleen, ja siitä vastaan ainoastaan Jumalalle ja lailliselle esivallalle, vastasi kirkkoherra. Tyynesti ja vakavilla sanoilla koetti hän nyt heille selittää maamme tilaa.
— Me tiedämme, jatkoi Anttila, — että herrat ovat myyneet maan, mutta me talonpojat olemme uskolliset kuninkaalle ja panemme kaikki kavaltajat kiinni ja viemme Ruotsiin. — "Kreivi" on juuri saapunut kotiin ja tuonut tuoreita uutisia sieltä; tulemme nyt hänen luotaan. Hän on itseään kuningasta puhutellut; ja meillä on siis varma tieto siitä, että Turun avuksi tulee näinä päivinä kenraali Vegesackin johdolla melkoinen määrä sotaväkeä. Ja hänelle viemme teidät vankina, hän vie teidät kuninkaan eteen.
— Mutta jos kirkkoherra lupaa olla menemättä kirkkoon, sanoi välttävästi kirkonisäntä, — niin emme vangitse teitä. Ja kun kuningas lähettää apua…
— Se olisi kuninkaan pitänyt tehdä jo ennen.
— Te menette siis kirkkoon? sanoi joku joukosta.
— Menen, Jumalan avulla.
— Mutta minä ammun teidät, sanoi "Snäkki".
— Ammu, vastasi kirkkoherra, ja paljastaen rintansa astui hän lähemmäksi, — ammu, mutta sinä et osaa.
— Minä osaan aina pilkkuun.
— Siitä en välitä, minä menen kuitenkin.