— Älkää hätäilkö, varovasti vaan, niin kaikki käy hyvin. Viime sanat olivat haaksirikkoisille aiotut.
Hän kurottaa kättään ja auttaa heitä jokaista veneeseen. Omat miehet kömpivät jäljessä. He ovat kaikki vilusta kankeina.
Erik-Anders, joka tuli viimeisenä, on vauhdikkaalla potkullaan jaalan kylkeen irroittanut veneen jaalasta. Nyt istuvat isä ja poika etuairoilla, pappi ja Tengström peräairoilla, Gadolin ja Greeta-Stiina keski-airoilla, jotta matkustajamme saavat itsensä vähän liikkeeseen ja enintä vilua poistetuksi. Emäntä rikkoo poikkinaisella airolla sisääntunkevia aaltoja ja vanhus tietysti istuu perässä. Hän on tottunut, vaikka onkin vanha.
Hitaammin käy matka takaisin, vaikka onkin paljon enemmän kulkuvoimaa kuin tullessa. Onpa kuin onkin hiki selässä joka miehen ennenkuin rannassa ollaan. Jopa vedetään vene maalle.
— Menkää, sanoo vanha Jan Petteri Andersson, — nyt vaan sisään kaikki, miehet muuttamaan kuivia vaatteita yllenne ja naisväki niitä hankkimaan, minä korjaan veneen kalut. Kaikki kiiruhtivat sisään.
Tuli loimottaa pesässä. Greeta-Stiina, joka on sen sytyttänyt, puuhailee takan luona, saadakseen lämmitystä vilustuneille. Hän kuumentaa kaljaa, sillä joulukalja on jo tehtynä isän tuloksi ja kalja on hyvää lämmittämään, sanoo äiti.
Äiti kantaa kuivia vaatteita kastuneille, puhtaita karheita paitoja ja sukkia kaikille. Miehelleen ja pojalleen hän tuo heidän arkipukunsa, mutta vieraille pyhäpäiväiset. Gabriel, pisin kaikista, saa Jan-Erikin uudet siniset sarkavaatteet, polvihousut ja lyhytläntäisen körttitakin. — Ah, huudahti Greeta-Stiina, joka juuri tulee sisään tuoppi kädessään, tuodakseen muka lisää kaljaa, — kuinka maisteri nyt on kaunis! Gabriel vetää suutaan hymyyn ja Greeta-Stiina kiirehtii vähän häpeissään huudahduksestaan kaatamaan kaljansa pataan.
Talonpojan puvussa tuleekin Gabrielin sorea vartalo paremmin näkyviin kuin verhottuna papilliseen pitkään ja löyhään kauhtanaan.
Janssonin kirkkovaatteet, samoin kuin pojankin uudet harmaat sarkavaatteet, on Gadolin heti anastanut ja esiintyy hän nyt Tengströmin suureksi huviksi isoissa polvihousuissa ja pitkässä körttitakissa, ison ankan näköisenä.
Mutta emäntä ilmoittaa nyt vähän hämillään, ettei hän tiedä mitä antaisi sille yhdelle nuorelle herralle puvuksi, kun ei ole useampia pukuja enää, koska molempain miesten vaatteetkin ovat märkinä.