Jos ehkä saattaisi tapahtua, että edeltä sanotut kokoukset ja erinäiset hartausharjoitukset kaikesta tästä huolimatta, sen sijassa, kun pitäisivät vähentymän ja lakkaaman, ilmaantuisivat, jotta hänen keisarillinen majesteettinsa täytyisi jättää rikkovaiset vakaisempaan kohteluun, ja kun hänen majesteettinsa on tahtonut lujentaa vakuutuksensa, mitä semmoisessa suhteessa oikeammin pitäisi tehdä, jos niin surkuteltavasti olisi, että jossakussa Suomen hiippakunnassa semmoinen epäjärjestys seurakunnissa ilmaantuisi, niin on hänen keisarillinen majesteettinsa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa, kuin myös Porvoon tuomioprovastia, professori, ritari ja tohtori Mauno Alopaeusta kokoontumaan Turussa h:ra arkkipispan ja sikäläisen tuomioprovastin kanssa tästä asiasta neuvottelemaan, ja sitte ilmoittamaan hänen keisarilliselle majesteetillensa tässä kokouksessa asiasta ilmaantuneet mielipiteet ja alamaisen lausunnon niistä toimista, joihin olisi ryhtyminen, jos edellä mainitut suhteet valtaan pääsisivät. [Kirjoittaja ei ole saanut mainitun kokouksen keskusteluja ilmoittaaksensa kirkon arvokkaimpain miesten lausumia ajatuksia ja neuvoja pietismin hävittämiseksi maasta. Kirjoittajan muistutus.] Ja on hänen keisarillisen majesteettinsa sallinut h:ra tohtorin ja pispan sopia ajasta kysymyksessä olevalle kokoukselle arkkipispan, tohtori Tengström'in kanssa. Tästä hänen keisarillisen majesteettinsa määräyksestä, joka nyt myöskin annetaan h:ra arkkipispalle ja hän määrätköön h:ra tuomioprovastin Gadolin'in, saan minä armollisimmalla käskyllä pyytää teitä, h:ra tohtori ja pispa, hyväntahtoisesti ilmoittamaan h:ra tuomioprovastille, tohtori Alopaeus'elle; kuin myös saan ilmoittaa v:n 1807 reklementissä määrätyn kyyti- ja päivärahan maksettavan teille, h:ra tohtori ja pispa, sekä h:ra tuomioprovasti, tohtori Alopaeus'elle, matkalla äsken mainitussa tarkoituksessa Turkuun edellä sanotusta, hänen keisarillisen majesteettinsa erinäisestä vararahastosta.
Lopuksi on hänen keisarillinen majesteettinsa tässä asiassa armollisesti julistanut, että papistoa niissä seurakunnissa, joissa muistutetuilla harhaopeilla on ollut puolustajia, pitäisi varoittaa hyvin vaarinottamaan seutunsa uskonnollisesta tilasta, sekä samalla määrätä, että jos edellä valitettu paha leviäisi ja kasvaisi tai myös tuottaisi rikoksia seurakunnan järjestyksessä, silloin siitä heti ilmoittamaan h:ra tohtorille ja pispalle, jonka pitää asiasta hänen keisarilliselle majesteetillensa alammaisuudessa tarkasti ilmoittamaan.
Täydellä kunnioituksella Pietarissa elok. 2 pv. 1823.
Rob. H. Rehbinder.
Oikein kirjoitetuksi täkäläisen konsistorion arkistossa säilytetystä alkukirjoituksesta todistaa, Porvoon tuomiokapitoliossa elok. 17 pv. 1825.
Käskystä:
Adolf Boman.
Konsit. Notario.
12. Kappalaisen Lauri Tallgren'in muistikirja tammik. 23 päivältä v. 1826.
Useoita kertoja kysyttyäni Lovisan postikonttorissa, sain viimeinkin 17 p. tätä kuuta korkeasti kunnioitettavan konsistorion virkakirjeen 15 päivältä elokuuta viime vuonna virkaatoimittavan (pedagogi-) koulurehtorin H. Renqvistin olosta luonani viime kuluneena heinäkuuna. Tosi on, että minä eräässä kirjeessäni pojalleni Augustille käskin hänen sanoa terveisiä Renqvistille ja rukoilla häntä, jos se hänelle soveltuisi, heti lukukauden loputtua tulemaan joksikuksi ajaksi luokseni, sillä minä toivoin saavani häneltä apua virantoimituksissani, kun leini sinä aikana vaivasi oikeaa kättäni, ja toivoin, koska ei mitään apua ollut Pernosta saatavana, vähintäin viikon vapautta, saattaakseni pitää hauteita kipeällä paikalla. Minä en tiennyt, ettei Renqvist saisi edes lupa-asioinakaan lähteä Porvoon kaupungista. Ei hän saapunutkaan luokseni ennen, kun heinäkuun lopulla, jolloin minun käsivarteni jo parani. Sekin on myös totta, että hän täällä ollessansa piti rukouksia parina kolmena iltana luonani, kerran majuri ja ritari Gripenberg'in tyttärinensä, sekä maamittari Forsman-vainaan lesken, kuin myös minun muutamien palvelioitteni läsnä ollessa. Sen teki hän kehoittamattani ja sillä tavalla, että, sitte kun pieni seuramme oli puhellut yhtä ja toista uskonnollisista asioista ja Renqvist oli lukenut muutamia kauniita paikkoja Arndt'in Totisesta Kristillisyydestä, ehdotti hän lopettamaan keskustelumme Jumalaa rukoilemalla, jota ei kukaan meistä tahtonut kieltää; sillä me uskomme vielä olevamme velvolliset Jumalaa avuksi huutamaan yksinäisyydessä ja muitten kristillismielisten henkilöitten parissa, sekä Kristuksen lupauksensa mukaan oleman vieläkin niitten seassa, jotka Hänen nimessään kokoontuvat. Sunnuntaina, 24 p. heinäk. toimitti hän minun pyynnöstäni alttaritoimet kirkossa, jossa ei kuitenkaan ehtoollista sinä päivänä jaettu. Jumalanpalveluksen päätettyä läksin minä heti kirkosta ripitysretkelle 6/4 penikulman matkalle, jolla aikaa Renqvist pitäjän tuvassa piti lyhyen puheen sille kirkkoväelle, joka sinne jäi, ja lopetti kokouksen rukouksella.
Sanotun majorin luona Liljendalin kartanossa oleskeli Renqvist täällä ollessansa kaksi tai kolme päivää, ja lienee sielläkin tapansa mukaan pitänyt uskonnollisia keskusteluja ja rukoushetkiä; mutta ketä ja kuinka monta henkilöä siellä on ollut läsnä, en ole tahtonut tiedustella, koska minä mieluisemmin toivon pidettävän semmoisia harjoituksia, kuin muita turhia ja lihallisia ajanviettoja. Muita kokouksia ei Renqvist tietääkseni ole täällä pitänyt, eikä myöskään kutsunut ketään edellä sanottuihin. Hänen tapansa näkyy oleman, että jos hän missä löytää yhden tai useamman, tunnettuja tai tuntemattomia ihmisiä, tahtoo hän mieluimmin puhella heidän kanssansa hengellisistä aineista; tapa, jota meidän valistuneella ajalla hylkivät kaikki seurat, joka ilmoittaa varsin selvästi hengellistä elottomuutta meidän aikaisissa ihmisissä.
Liljendalissa 23 p. tammik. 1826.