Onpa kurja ja inhoittava maailmallinen korkeus, kun se nousee Kristusta vastaan. Hänen asiansa ja Hänen kansansa! Arvonimet ja arvomerkit eivät voi peittää hengellistä köyhyyttä, heikkoutta ja kurjuutta. Ne tekevät sen vieläkin enemmän näkyväksi ja silmään pistäväksi. Paljon odotetaan aina suurilta miehiltä ja kohtuullisesti vaaditaan heissä olevankin hyviä ihmisiä; mutta kun huomataan päin vastoin, niin saavat he oikein ajattelevain inhon, ja närkästyksellä käännetään heille selkä, koska on havaittu heissä erehdytyn.
Ei sovi asiasta korkeimmille asianomaisille sanoa mitään. Pimeys, jonka läpi emme voi tunkeutua, peittää kaikki. Ei nyky aikaan ole kovin syvälle ryhdyttävä tähän aineesen, etenkin siitä kysymään. En siis parhaalla tahdollanikaan saata tästä antaa sinulle luotettavaa neuvoa. En tiedä tästä sanoa mitään enempää, eikä muutkaan täkäläiset. Saamme nähdä, mitä kaikkein kuningasten Kuningas ja herrain Herra on tekevä, kun hän hyväksi näkee.
Syytettäessä puolustaida maan lakien mukaan ja käyttää kansalaisetuja semmoisissa suhteissa, ei saata koskaan olla väärin. Tähän on meillä monta apostoli Paavalin esimerkkiä, joita ei liene varsin turhaan meidän tiedoksemme kirjoitettu pyhään Raamattuun.
Jos sinulla on tilaa kouluhuoneessa, niin saatat sunnuntaisin iltapuolella pitää pyhäkoulua lapsille. Ja jos siinä vähitellen annetaan olla lasten vanhempain, ystävien ja tuttavien läsnä, niin saat kohta tilaisuuden vanhemmillekin julistaa Jumalan sanaa. Pyhäkoulut eivät ole kielletyt; ne eivät ole semmoisia kokouksia, joita laki estää. Ne ovat vaan koetuksia kasvavan su'un hyödyksi, jotka aina ja kaikkialla ovat luvallisia. Annetaan lasten oppia ulkoa muutamia värssyjä Uudesta Testamentista ja kysellään siitä; saattaa myöskin kertailla katekismoa ja vaihtelun vuoksi opettaa jotakin virsikirjasta, jotka elämään sovittamalla mieleen teroitetaan, ja siinä saapi aina tekstiä yltäkyllin. Rukous ja laulu ovat semmoisissa harjoituksissa aivan paikallansa.
Minä toivon, ettet sinä maltittomuudessa kirjoita neiti Nilsson'ille jyrkästi. Me mielellämme tahdoimme kuulla enemmän ja laveammin hänestä ja kaikkein mieluimmin häneltä itseltänsä, ennen kun hän päättää tänne tulla. Me emme saata vakuuttaa häntä mistään suurista ehdoista eikä pitkällisestä luonamme olemisesta; sillä emme itsekään tiedä kuinka kauan täällä tulemme olemaan. Raskaampaan työhön on meillä venäläinen tyttö palveluksessamme; mutta vaimoni tahtoo kuitenkin ruoan laittajaksi, vaatteitten silittäjäksi, ompeliaksi ja m. semmoiseksi jonkun, joka on taitava näissä toimissa ja jolla on taipuva ja hyvä luonto mielellään auttamaan missä tarvitsee. Nyt kun sinä matkustat Liperiin, puhu siis hänelle ja pyydä häntä kirjoittamaan meille ajatuksiansa ja mitä hän pitää tarjoamistamme ehdoista. Sano hänelle, ettei hän luulisi Pietarin oloja kovin loistaviksi, ja älköön jättäkö kotiseutuansa, jollei hän selvään tunne sen olevan Herran tahdon.
Pieni Hannamme on ollut toisen kerran sairaana, mutta alkaa jo Herran hyvyydestä parantua. Pastori Juh. Gosner on kirjoittanut meille ja kysynyt kuinka on laitasi. Hän sanoo sinulle terveisiä. Sinä tietänet, että hän keväällä lähetettiin rajan yli ja on nyt Altonassa. Tohtori Paterson ja kaikki ystävät, joiden joukossa vaimoni ja Hanna sanovat sinulle sydämellisiä terveisiä. Jumala vahvistakoon ja holhotkoon sinua ja perhettäsi, joille täkäläiset lähettämät sydämellisiä terveisiä.
Kornelius Rahmn.
18. Samalta 29 p. maalisk. 1825.
Sydämellisesti rakastettu veljeni Kristuksessa Jesuksessa! Viime syksystä asti, jolloin Porvoosta läksit Liperiin, en ole vähintäkään kuullut sinusta. Sinä kirjoitit minulle vähää ennen lähtöäsi ja se onkin viimeinen sinulta saamani kirje. Se on herättänyt rauhattomuutta ja surua sinusta niin hyvin minussa, kuin monessa täkäläisessä ystävässäsi ja Jumalan lapsissa. Ja tietomme tilastasi ja matkasi tarkoituksesta vaikutti meihin; vaikka tiesimme ja toivoimme sinun perheenesi olevan Herran kädessä. Nyt muutamia päiviä sitte saapui tänne Sortavalasta eräs tuttu ja kristillinen ystävä, kauppias Boehm, jolta kysyin, josko hän tiesi tai oli kuullut sinusta? Hän sanoi, ettei hän tosin ollut tuttu kanssasi, vaan oli kuitenkin kuullut sinun olleen pahasti sairaana ja, että vieläkin olisit sekä ettei olisi paljon toivoa paranemisestasi. Se koski meihin kovin syvälle. Nyt huomasin, mikä oli ollut syynä, etten niin pitkään aikaan kuullut sinusta. Nyt, veljeni, jos vielä kykenet antamaan minulle tietoa itsestäsi, niin kirjoita kohta kaiken mokomin, niin, heti, jos mahdollista, osoitteella Helmholtsiin, Raamattuhuoneesen. Elä viivyttele, sillä se on tietämätön, jos minä jään kauemmaksi Pietariin. Myötäseuraavat ovat ystäväin kokoomat sinulle. Kun saan varman tiedon, mihin kirjeet sinulle ovat lähetettävät, niin saat vielä enemmän, jota kristillinen rakkaus on Herralle uhrannut. Mutta minä toivoisin saada lähettää ne omiin käsiisi, ettei vihollisesi saisi nielasta niitä. Kirjoita heti, jos elät, ja sano minulle, missä olet ja kuinka on laitasi, ja mihin on kirjeesi lähetettävät, että sinä ne saisit.
Herra Jesus, jota palvelet, johon uskot ja jota rakastat, hän varjelkoon sinua ja antakoon sinulle lohdutusta siipeinsä varjossa. Vaimoni, t:ri Paterson, Boudon ja muut ystävät pyytävät sanoa sinulle sydämellisiä terveisiä minun kauttani, ollen kuoloon asti uskollinen ystäväsi.