Nyt, veliseni, saan kertoa sinulle seurani kutsuneen minua lähtemään Englantiin. Ehkä 14 päivässä, jos Jumala tahtoo, ennätän meritse täältä Lontoosen. Minun täytyy jouduttautua myöhäisen vuoden ajan vuoksi. Rukoile sydämellisesti Jumalaa minun ja omaisieni puolesta, että matka olisi onnellinen ja Jumala veisi meidät kunniaksensa sinne, missä parhaiten taidamme häntä palvella. Minä eroan katkeruudella ystävistäni, joiden keskellä Herra on antanut minun nauttia sanomatonta siunausta ja missä olen nyt saanut 2 vuotta työskennellä sanassa ja opissa. Sinuakaan en voi enää suoraan palvella. Sinä saat nyt kirjoittaa t:ri Paterson'ille. Ne 200 ruplaa, jotka eräs täkäläinen hyvä ystävä on vuosittain sinulle luvannut, olet saapa Paterson'in kautta. Uuden vuoden aikana ne saanet; minä olen puuhaava siitä. Kun sinä Paterson'ille ilmoitat, missä sinä aikana oleskelet, niin lähetetään rahat sinulle. Asuinpaikkani, jos Herra minut hyvin Lontoosen auttaa, ilmoitan vastedes, jos sinä tahtoisit kirjoittaa minulle. Kuitenkin uskon, että Paterson'kin lähettänee kirjeet minulle, vaikka niitä en saane kaualle käsiini. Kiitoksia nyt, rakas veljeni, kaikesta ystävyydestäsi ja uskollisuudestasi. Näyttää siitä, kuin emme enää koskaan tässä elämässä saisi persoonallisesti tavata toisiamme. Mutta olkaamme Herramme Jesuksen rakkaudessa aina sidottuna yhtehen. Minä toivon Herran vievän meidät yhteen kirkkaudessa. Nyt, Herra siunatkoon sinua, vaimoasi ja lapsiasi, ja tehköön sinut Herrasi palveluksessa uskolliseksi ja edistyväiseksi! Paterson, Boudon, Kjellström, rouva Holmström ja kaikki muut rakkaat ystävät sanovat sinulle terveisiä. Jesus olkoon sinun, omaisiesi ja kaikkein meidän kanssamme! Toivoo

Kornelius Rahmn.

21. Porvoon tuomiokapitulin päätös 15 päivältä marrask. 1826.

Porvoon tuomiokapitulin päätös niistä syytöksistä, joita konsistorioon on esiintuonut sekä Liperin kirkkoherra, provasti Niilo Juhana Perander v. 1820 silloisen apulaisensa, nykyisen virkaatoimittavan vankihuoneen saarnaajan Svartholman linnassa Henrik Renqvist'in muka tottelemattomuudesta ja ynseydestä h:ra provastille ynnä muista, niin hyvin virantoimissa, kuin muuallakin tehdyistä rikoksista, että myöskin Renqvist h:ra provasti Perander'in huolimattomasta kirkkokurista sekä muista laittomuuksista, kuin myös sikäläisen kiertokoulu-opettajan Antti Hasselinin laiminlyödystä lasten opetuksesta sekä irstaisuudesta ja tappelusta; joista tutkintoa pidettiin toimitetuissa provastin- ja pispan-tarkastuksissa, kuin myös sanotun pitäjän arvoisassa kihlakunnan oikeudessa, missä jutussa olivat (toimittajina) Kaavin kirkkoherra, kontrahtiprovasti Samuel Kiljander ja Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, lehtori maj. Kaarlo Elias Alopaeus. Annettu Porvoossa 15 p. marrask. 1826.

Tämän jutun asiapapereista tullaan tietämään seuraavaa: eräässä 8 päivänä marraskuuta tehdyssä kirjoituksessa on Liperin kirkkoherra h:ra provasti Niilo Juhana Perander valittanut sen aikaisen apulaisensa Henrik Renqvistin ylenpalttisista parannus- ja hartausharjoituksista myöhään iltasilla ja öillä sekä tuhmasta, innostelevasta uutteruudesta, joka on puhjennut sopimattomiksi lauseiksi yksin saarnatuolistakin, minkä ohessa h:ra provasti väitti Renqvistin tahtovan tunkeutua h:ra provastin virkaan, järjestää, säätää ja asettaa seurakunnassa h:ra provastilta kuulustamatta sekä muutoin puheissa ja kirjoituksissa osoittaa h:ra provastille ynseyttä ja muuta solvaisevaa kohtelua; jonka vuoksi h:ra provasti monen esiintuodun syyn johdosta on pyytänyt muuttamaan Renqvistiä pois sieltä sekä lykännyt konsistorion tutkittavaksi, mihinkä rangaistukseen Renqvist tekeysi syylliseksi hänen esimiehelleen h:ra provastille osoitetusta ynseydestä.

Tämän ilmoituksen johdosta on konsistorio määrännyt asianomaisen provasti-tarkastuksen, saadaksensa kaikesta tästä täydellisemmän tiedon, kuin myös josko Renqvist Liperissä ollessaan on osoittanut jotakin eriskummaisuutta opissa ja elämässä, sekä mistä ja minkälaisesta syystä. Ja tämän toimituksen on Pohjois-Karjalan provastikunnan kontrahtiprovasti, Kaavin kirkkoherra h:ra Samuel Kiljander pitänyt 3, 4 ja 5 p. maaliskuuta v. 1821; jossa tutkittaessa saatiin tietää, että sanotun seurakunnan jäsenet sekä vanhat että nuoret jotenkin ovat edistyneet niin hyvin sisä- kuin ulkolu'ussakin, sekä kristillisyytemme pääkappaleitten käsityksessä, kuin myös papit ja seurakunta molemmin puolin todistivat, ettei mitään erityisiä paheita seurakunnassa ollut olemassa. Muutoin tarkastuspöytäkirja selittää: moni talollinen valitti sikäläisen kiertokoulun opettajan Antti Hasselinin huolimattomuutta virassansa, jota toiset taas vastustivat; usea seurakunnan säätyhenkilö ja kansalainen ilmaisi toiveensa, että Renqvist muutettaisiin pois muuanne, jota vastoin toiset pyysivät, että hän saisi jäädä paikallensa; mainittu Renqvist 16 p. heinäkuuta samana vuonna käski pois talollisen Heikki Tuhkusen, kotoisin Liperisalon kylästä, Herran ehtoolliselta, vaikka kappalaisvainaa, varapastori Kekoni oli hänet edellisenä päivänä ehtoolliselle kirjoittanut ja hän myöskin oli rippisaarnassa ollut, jonka Renqvistkin silloin myönsi, ilmoittaen sen tapahtuneen Tuhkusen irstaisuuden vuoksi; Renqvist asetti provastilta kuulustamatta joka kylään viisikin tarkastusmiestä, maikka semmoisia oli jo provasti ennen asettanut ainakin yhden joka kylään, ja tästä Renqvistin toimesta olisi rettelöitä ja epäluotettavia ilmoituksia syntynyt; Renqvist saarnoissansa olisi käyttänyt tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja; hän vielä eräässä saarnassansa oli sanonut, ettei Vapahtaja etsinyt herrojen ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa, jolla lauseella h:ra provasti luuli Renqvistin tahtoneen panetella säätyhenkilöitä ja siten herättää nurjuutta heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä; sama Renqvist muutamassa lukukinkerissä Liperisalon kylässä antoi rangaista vitsalla erästä 15 vuotista poikaa kenkäparin varkaudesta; Renqvist olisi eräälle osalle seurakunnan jäsenistä ilmoittanut semmoisen ajatuksen kristillisyyden harjoittamisesta, että kaikellainen maallinen työ olisi laiminlyötävä, jota vastoin heidän ainoastaan olisi luettava, rukoiltava ja laulettava, ja Renqvist kanteli h:ra provasti Perander'in huolimattomuudesta kirkkokurissa.

Herra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta vaaditussa ja edellä sanotun tarkastuspöytäkirjan kanssa konsistorioon lähetetyssä virallisessa lausunnossa asiasta, on h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut huomanneensa Renqvistin vastauksissaan sekavaksi ja horjuvaksi, mutta kuitenkin aivan ahkeraksi ja väsymättömäksi; jonka ohessa h:ra kontrahtiprovasti lausui, että Renqvist niin väkirikkaassa seurakunnassa, kuin Liperi, ehkä saattaisi aikaan saada haaveksivaisuutta, koska yksinkertainen kansa helposti saattaisi väärin ymmärtää hänen intonsa, joten pahennusta syntyisi, jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti katsoi Renqvistin pois muuttamisen tarpeelliseksi, sekä luuli vankihuoneen saarnaajan viran hänelle sopivimmaksi. Tämän lausunnon kanssa on h:ra kontrahtiprovasti lähettänyt otteen eräästä piirilääkäri Juhana Modin'in 9 p. lokakuuta v. 1819 tekemästä todistuksesta, joka osoittaa provasti Perander'in silloin olleen kovin sairaana n.s. syyskuumeessa, jota hän oli pitänyt oman kertomuksensa mukaan 11 viikkoa, sekä seuraavana vuonna 6 viikkoa horkassa, paitsi monta muuta sairautta; oli myöskin h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut provasti Perander'in selittäneen, että jos joku viime aikoina hänen virkavelvollisuuasiastansa ehkä olisi laiminlyöty, niin se ei ole verkkaisuudesta eikä huolimattomuudesta tapahtunut, vaan syynä on siihen ollut pitkittyvä sairaus, jonka ohessa on ollut monta rasitusta, mitkä omat häntä vähän väliä vaivanneet.

Kun edellä nimitetyt asiapaperit tulivat 4 p. huhtik. 1826, esille otettiin konsistoriossa saman kuun 11 p. eräs saman Renqvistin allekirjoittama konsistorioon jätetty valituskirja, jossa Renqvist syyttää provasti Perander'ia ei ainoastaan kirkkokurin laiminlyönnistä, sanoen, että Liperin seurakunta olisi, kuin erämaa, jossa taitamattomuus ja suurimmat paheet olisivat valloillansa, vaikka h:ra provasti Perander oli tarkastuksessa sen kieltänyt; vaan myöskin että: h:ra provasti on jättänyt lasten opetuksen seurakunnassa irstaisimman ihmisen käsiin, semmoisen kuin Hasselin oli; provasti Perander aivan harvoin saarnasi, ja kun hän semmoista teki, hän ei saarnaisi parannuksesta, kääntymisestä, uudestisyntymisestä, eikä yleisiä paheita vastaan, jotka olivat tavalliset seurakunnassa; h:ra provasti on osoittanut ahneutta ja häpeällistä voittoa; hänellä ei ollut tapana pitää rukoushetkiä, ei edes silloinkaan, kun provasti oli pitäjällä; hän kieltäysi v. 1818 toimittamasta talollisen vaimon Anna Nupposen, Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, ripitystä, jonka luokse h:ra provasti ylöskantomatkallansa oli saanut kaksi kutsumusta ja joka oli kuollut saamatta Herran pyhää ehtoollista, ennen kun pappi sanotusta kappelista, jonne h:ra provasti hakiaa käski, ennätti saapua; h:ra provasti, samalla kun kunniallisellekin ihmiselle, antoi ehtoollista eräälle seurakunnasta vastaiseksi suljetulle talolliselle Juhana Puhakalle, Oravisalon kylästä. Tämän ohessa vaati Renqvist pitämään parempaa tarkastusta, kuin h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'in toimittama, sanoen mainitun tarkastajan törkeästi erhettyneen tässä tärkeässä toimessa, jottei Renqvist, eikä kukaan rehellinen mies saattanut siihen tyytyä, koska ei h:ra kontrahtiprovasti noudattanut semmoista tarkkuuta, kun kirkkolaissa käsketään, joten kävi, ettei tarkastaja lasten kirkossa löytänyt osaamattomia ja Herran ehtoolliselle päästämättömiä, ja ei myöskään kirkkokirjain muistutuksista ole hankkinut tietoja asujanten tavoista, eikä koetellut seurakunnan kristillisyyden tietoa, joka siellä olisi huonolla kannalla; jota paitsi Renqvist ilmoitti, ettei hän pidetyssä tarkastuksessa saanut vapautta puolustautua ja selvittäytyä siitä, mitä hänestä oli kanneltu, jonka vuoksi hän nyt oli pakoitettu puolustautumaan tarkastuksessa tehtyjä kanteita vastaan, joista yhdestätoista puolustusseikasta kuuluu kymmenes näin: "Että minä eräässä lukukinkerissä annoin vitsalla rangaista erästä 15 vuotista poikaa, sitä käskin tehdä sentähden, kun ei poika osannut lukea vaan sitä vastoin tehdä pahaa, jota hän kuitenkaan ei tunnustanut, johon minä tahdoin häntä vitsalla pakoittaa, jotenka lukkarivirantoimittaja Helenius, minun käskystäni antoi hänelle muutamia rapsauksia ainoastaan paidan päälle." Paitsi tätä on Renqvist myötä liittänyt luettelon 111 henkilöstä, jotka eivät olleet päästetyt Herran pyhälle ehtoolliselle, vaikka niistä nuorimmat olivat syntyneet v. 1793, ja toisen luettelon 46 parista, jotka luvattomasti olivat yhdessä eläneet ja siittäneet lapsia, sekä kolmannen luettelon 8 säätyhenkilöstä, niitten joukossa h:ra provasti Perander, jotka monena vuonna olivat laiminlyöneet käydä Herran pyhällä ehtoollisella.

Näistä kuulusteltua, ovat herrat kontrahtiprovasti Kiljander ja provasti Perander antaneet kirjalliset selityksensä. Edellinen heistä sanoi, ettei hän katsonut tarpeelliseksi ryhtyä niin suureen vaivaan jotta lukea läpi Liperin pitäjän kirkkokirjat, koska ei seurakunta, eikä papistokaan kirkossa kysyttäessä antanut siihen aihetta; ei myöskään h:ra kontrahtiprovasti katsonut tarvittavan huolia niistä epävarmoista muistutuksista, joilla Renqvist oli muka täyttänyt sanotun seurakunnan kirkkokirjat, melkein kaikki ne, jotka eivät käyneet hänen hartausharjoituksissansa ja jotka eivät ostaneet häneltä kirjoja, ovat muka saaneet aina jonkun muistutuksen. Herra kontrahtiprovasti, vetäen todistukseksi, jottei hänen tarkastuspöytäkirjansa ollut itsestänsä todistajana, Pielisen kirkkoherra h:ra majisteri Abraham Strömmerin ja Kuopion alkeiskoulun rehtorin h:ra majisteri Aaron Wenell'in, jotka auttoivat h:ra kontrahtiprovastia koko toimituksessa, ilmoitti h:ra kontrahtiprovasti muutoin, ettei Renqvist tahtonut antaa h:ra provastin tutkia asiata, kun joku muistutus tehtiin, vaan heti ensimmäisten sanojen lausuttua on hän sekaantunut siihen varsin korkealla ja räikeällä äänellä; jonka tähden h:ra kontrahtiprovasti oli pakoitettu käskemään häntä vaikenemaan, kunnes häneltä vastausta vaadittaisiin, ja kun sitä häneltä vaadittiin, ei Renqvist ote muka muuta sanonut, kuin mitä tarkastuspöytäkirjassa on; jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti lopuksi vaati Renqvistille laillista vastuuta hänen perättömistä ja sopimattomista väitteistänsä.

Herra provasti Perander on antamassansa selityksessä ilmoittanut, että jos Renqvist on huomannut seurakunnan asukkaat osaamattomiksi, niin luuli h:ra provasti vian oikeastaan olevan Renqvistin tutkimistavassa, joka ei aina ollut selvin ja ystävällisin; h:ra provasti on laillisessa järjestyksessä ruununpalvelioilla oikeudessa käytättänyt ne rikokset ja paheet, jotka h:ra provasti tunsi, eli jotka ovat selkeästi ilmaistut, mutta hän ei saattanut huolia kulkupuheista ja perättömistä huhuista; eikä kovin monta kirkkokuntaa liene, joissa seurakunta käyttäikse niin hiljaisesti ja säädyllisesti, kuin Liperissä; ei koko h:ra provastin siellä olo-aikana muuta, kuin yksi ainoa talollinen, ja sekin jo kauan aikaa sitte, kanteli h:ra provastille Hasselinin jonkun kerran olleen päissänsä, jolloin h:ra provasti myöskin vakaisesti käski Hasselinin välttämään semmoista. Kyllä oli Renqvist muka vuonna 1820 syyttänyt Hasselinia, mutta kun h:ra provasti vaati kantelioita h:ra provastille ilmoittamaan, ja kun he eivät sitä tehneet, on h:ra provasti epäillyt Renqvistin muka luottamattomista kaipauksista kuuluttaaksensa kirkonkokousta tästä, etenkin kun Hasselin tämän tähden kuulusteltua vakuutti olevansa aivan viaton, jonka myöskin moni yhteisestä kansasta, joilta h:ra provasti hänestä kyseli, muka todisti. Kaikkina suurina juhla- ja rukouspäivinä, sekä monena sunnuntainakin on h:ra provasti muka saarnannut emäkirkossa, ja kappelissa, niin usein kun h:ra provastin pastoraalitoimet sitä sallivat; ettei h:ra provasti saarnannut parannuksesta y.m. ja yleisiä paheita vastaan, ovat muka hävittömiä valheita, samoin kuin kaipaus h:ra provastin ahneudesta; toimituksensa pitäjällä ilmoittaa h:ra provasti aina alottaneensa ja lopettaneensa rukouksella, jonka koko seurakunta saattaa todistaa. Ja mitä talollisen Puhakan ripitykseen tulee, on häntä muka aina päästetty ehtoolliselle yksinänsä sakastissa, niin kauan kun hän jaksoi tulla kirkkoon, mutta sitte, kun Puhakka tuli vanhaksi ja voimattomaksi, on sitä toimitettu sanotun talollisen kotona jolloin hän myöskin on muka ollut tavallisesti yksinänsä, mutta muutamia vuosia ennen kysymyksessä olevaa aikaa, on h:ra provasti ollessaan Puhakan luona, joka silloin muutamain muitten vanhusten kanssa ilmoittihe ripitettäväksi, antanut heille ehtoollista yhdessä, kun tilaisuus ei muutoin sopinut, sekä ne toisetkaan eivät muka kieltäytyneet Puhakan kanssa ruveta ehtoolliselle, jota ei h:ra provasti katsonut laittomaksi, koska eivät asetukset muka säätäneet, kuinka salaripille pantuja henkilöitä kotona ripitettäisiin, jolloin rippi ja ehtoollinen, kun yleistä jumalanpalvelusta ei pidetä, katsottaisiin enemmän yksityiseksi; minkä ohessa h:ra provasti ilmoittaa, ettei hänellä muta ollut sanomista Puhakalle, joka 30 vuotta sitte ensikerran lainkäynnin perästä nautti autuuden välikappaleita muuta, kuin mitä toisillekaan. Myötäliitetyistä luetteloista ei h:ra provasti ensimäistä saattanut verrata kirkkokirjoihin, koska Renqvist ei ole merkinnyt sivua, jossa kysymyksessä olevat henkilöt lienevät kirjoitettuina. Paitsi tätä oleskelee muka moni sanotuissa luetteloissa nimitetyistä henkilöistä seurakunnan ulkopuolella, ja yksi osa ei tullut kutsuttaissa; h:ra provasti ei sanonut tietävänsä, josko Renqvist h:ra provastin käskystä tai muutoin huoleksi saadaksensa osaamattomia asianmukaisesti opetetuiksi; ilmoittaen sen ohessa, että jos Renqvist olisi käyttänyt sen ajan, jonka hän kulutti kaikenlaiseen muuhun, heidän luonansa käymiseen ja opettamiseen, niin hän olisi, h:ra provastin ajatuksen mukaan, ei ainoastaan luetteloissa kirjoitetulta, maan myös kymmenen kertaa useammankin saattanut opettaa ja päästää Herran ehtoolliselle. Samoin on muka suurin osa toisessa luettelossa olemista parista h:ra provastin toimesta, osaksi vihityt, osaksi oikeuteen vedetyt ja syytetyt, osaksi on heidät ainakin ruununpalvelioille ilmoitettu, paitsi niitä, jotka ovat estetyt avioliittoon menemästä, kun heillä ei ole papin- eikä laillista pesänjakokirjaa; jota paitsi h:ra provasti ilmoitti muutamien kysymyksessä olevien henkilöitten osaksi olevan seurakunnan ulkopuolella, osaksi jo kuolleen ja osaksi vasta äsken tulleen h:ra provastin tietoon, joten et vielä ole ennätetty heitä lakiin vetää; kun myös useaa ainoastaan kulkupuheista, ilman kohtuullista syytä ei saatettu ilmoittaa lailliseen vastuusen. Tämän ollessa on h:ra provasti myös koettanut kumota ilmoitusta Herran ehtoollisen laiminlyömisestä: luetellen muun muassa puolustamiseksensa, että hän, osaksi sairauden tähden ei saattanut, osaksi odottaessa toisen pappismiehen tuloa seurakuntaan Renqvistin sijaan jonka kanssa hän oli riidassa, ei tahtonut mennä ehtoollisen nautintoon, ja että h:ra provastilla niinmuodoin oli kirkkolain myöntämä syy; puolustautuen myöskin syytökseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä.