Minun rakas entinen opettajani ja opetus-isäni! Voikaat hyvin ja
Jumalan armo olkoon teidän ja vaimonne ja lapsenne kanssa!

Koska me saamme vielä sen armon Jumalalta, että puhutella toisiamme kirjallisesti, niin minä nyt lähestyn teitä pitkän ajan perästä sangen suurella kiitoksella kaiken teidän hyvyytenne edestä minua kohtaan. Syy, minkätähden en ole ennen vastannut teidän kirjaanne 6 p. syyskuuta 1834, on se, että minulla oli se ajatus, että niitä kirjoja toivoin tulevan tänne Waasan markkinoille, niinkuin niitä tuliki jo syys-markkinoille, nimittäin Salattu elämä, Huutavan ääni, Armellan elämäkerta ja Johan Arndtin Totisesta kristillisyydestä ensimäinen kirja, niin että Waasan pukpintarilla on nytki niitä kolmia edellä mainituita. Minun rakas opetus-isäni, te mainitsitte kirjassanne, että minä tulisin sinne, johonka minä olisin kyllä mieluinen, mutta nyt tältä erältä se taitaa jäädä muutamien syitten tähden. Te myöski sanotte saaneenne sen rahan, jonka minä teillen lähetin; ja minä olen saanut kaikki ne lukukirjat, jotka te sanotte lähettäneenne, sekä Salattu elämä kirjan, että Marttyrein kirjan, ja Käsikirjan ja muutamia Rukouksen tarpeellisuudesta, jotka kaikki olen rehellisesti käteeni saanut. Kuin te nyt tästä edes minulle kirjoitatte, niin lähettäkäät kirja samoin kuin ennenki herra rovasti Sakarias Forsmannin tykö, niin minä sen vissisti saan käteeni.

Te neuvotte eli varoitatte minua kirjassanne pysyväisyyteen jumalisuudessani, jonka neuvon minä aivan hyvällä mielellä vastaan otin, ja olen Jumalan armon ja voiman kautta teidän neuvoja hyväkseni käyttänyt ja harjoittanut. Mutta suurella murheella täytyy minun valittaa, että en näe vielä mitään hedelmätä työstäni. Sillä kaikki sukulaiseni elävät suruttomuuden tilassa; paitsi minun isä-vainajani sisarta on vaan yksi, joka harjoittaa oikiaa Herran pelkoa. Mutta Jumalalle ja Karitsalle olkoon kiitos ja ylimmäinen ylistys sen edestä, että tässä vähäisessä seurakunnassa on lähemmäksi kaksikymmentä sielua, jotka harjoittavat sisällistä jumalisuutta. Mutta niitä väärä-uskolaisia on täällä paljo, jotta sanovat, että helvetistä pääsee pois, kuin sieltä jonkun ajan on ollut. He ottavat vielä Raamatusta todistuksia puhettensa päälle ja selittävät väärin päin Jumalan pyhän sanan. Ne Raamatun paikat, jotka he ottavat, ovat 1 Kor. 3: 13, että meidän tekomme tuli koettelee, ja Vapahtajan puheet velan maksamisesta ja viimeisestä ropoista, Matth. 5: 26, ja että pitää tuleman yksi lammashuone ja yksi paimen. He sanovat myöskin, että kuolleitten edestä pitää rukoileman ja ovat minulta kysyneet, jos te olette siitä mitään minulle puhuneet eli mitä se on, kuin 2 Makkaberein kirjassa 12 luvussa ja viimeisissä värssyissä puhutaan. Kuin te minulle kirjoitatte, niin antakaat näistä jollakulla radilla selitystä avuksi näitä minun vihollisiani vastaan. Et ole tästäkään miesrievusta tällä haavalla vielä mitään, eikä hänen jumalisuudestansa, jonka myötä tämän kirjan lähetän. Hänen nimensä on Jakob Akkola, ja hän on meidän pitäjästä. Sen minä itsestäni sanon, että Jumalan armosta olen se, kuin minä olen, ja ettei Jumalan henki ole minua vielä lakannut nuhtelemasta ja vetämästä puoleensa.

Ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan tuhansia terveysiä teillen kaikille, mutta erinomattain teille, minun rakas opetus-isäni. Sanokaat terveysiä minun puolestani kaikille uskonveljille ja -sisarille, mutta erinomattain Norlunnille, Pakille, Kirvoimäelle, Pylkkäselle, Klatelle (?), Jusolalle, Nyperille. Minä annan teidät kaikki Kolme-yhteisen Jumalan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen haltuun ja huomaan. Toivotan kaikkea hyvää! — Wähästä Kyröstä 9 p. helmikuussa 1835.

Jakob Eweli.

26. Lähetyskirja samalta, 28 p. lokakuuta 1837.

Minun rakas opettajani ja opetusisäni! Voikaat hyvin ja Herran armo ja rauha olkoon teidän ja lastenne kanssa!

Koska minä nyt näin pitkän ajan perästä vastaan teidän rakasta ja ystävällistä kirjanne 25 päivästä heinäkuussa, jossa te pyydätte minulta tietoa sieluni asiasta eli tilasta, niin nyt nöyryydessä sen tunnustan, että kylmäkiskoisuus ja penseys tahtoo voittaa sekä rukouksessa että Jumalan sanan lukemisessa, ja sitä vastaan hallita hempeys puheissa ja halullisuus maailmaan ja rakkauteen. Kuitenkaan ei ole Herran armo minussa ollut vaikuttamaton, sillä minä en kuitenkaan ole ehdollisiin synteihin langennut, eikä hänen Henkensä ole lakannut minua alati muistuttamasta ja Jesuksen tykö vetämästä. Sentähden Kiitetty olkoon Jesuksen nimi Ja hyvin lausuttu aina, Sillä se on satama ja niemi, Joka meille rauhan lainaa j.n.e. Minä olen ollut terveenä ruumiin puolesta ja sekä vaimoni että lapseni ovat terveenä… Malmberg, josta te mainitsette, oli täällä kesäkuussa ja otti minulta kirjoja 8 Itse koettelemusta, 10 Ystävällistä varoitusta, 5 Huutavan ääntä. Kyllä hän niistä lähettää teille rahan ja tiedon. Se vaimoihminen Isosta Kyröstä kotosin, josta te kirjassanne mainitsette, on vielä pysynyt jumalisuudessansa. Teidän käskynne jälkeen annoin minä kahden riksin edestä kirjoja hänen köyhyytensä avuksi.

Jakob Eweli.

27. Ulosveto "Wäärän opin kauhistus" kirjasta. [Katso Wäärän opin kauhistus. Kuopiossa 1854, s. 112.]