Korkiasti kunnioitettava kirkkoherra! Sitten kuin minä kävin teidän luonanne 8:tena sunnuntaina kolminaisuudesta oppimassa Herran sanaa, ja suin sain Herran äänen kuulla oikeassa järjestyksessä teidän suunne kautta, niin pääsin alinomaiseen rukoukseen. Ja tätä alinomaista rukousta ei tarvinnut tehdä kuin vajaa vuorokausi, kuin Herra kirkasti minun sieluni silmäin eteen hänen pyhän lakinsa, josta minä tulin suureen tuskaan ja tunnon vaivaan, jotta en olisi maasta pääsnyt kasvoiltani itkemästä ja rukoilemasta, vaikka olisin nousnut, sillä minä olin kuin kuollut, vaikka olin elävä. Tätä tuskaa ei kestänyt jos puoli tiimaa, kuin jo armo tapahtui, ja niin suuri armo, että minun piti kiittää Herraa sekä sydämellä että suulla, niinkuin vaan jaksoin. Tästä olen pääsnyt alinomaiseen kiitokseen ja Herran ylistykseen.
Ja rakas kirkkoherra, minä kiitän teitä tämän hyvän edestä, että ojensitte minua oikialle tielle ja annoitte hyvän neuvon tässä kalliimmassa asiassa. Herra teitä edespäinkin auttakoon, antakoon teille suuren ilon ja lohdutuksen, antakoon teille suuremman viisauden, suuremman voiman teidän raskasta työtänne toimittaissa, antakoon rakas Isä teidän nähdä senkin ilon, että puolisonne ja lapsenne pääsisivät Herran kaidalle tielle ja elävään uskoon. Olethan sinä, rakas Jesus, luvannut, mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän teille antaa, muista, rakas Jesus, lupaukses. Eihän sinun muissakaan sanoissas ole valhetta löydetty. Kirjoitettu Ilomantsissa Syrjävaarassa 18 p. elokuuta 1859.
Simon Määttänen.
Rakas opettaja, jos teidän aikanne myöten antaisi, niin pyytäisin teitä kirjoittamaan itselleni, kuinka minun pitää tästä edespäin tekemän, etten erehtyisi oikialta tieltä harhateille.
78. Samalle, 9 p. helmikuuta 1860.
Halajan minun viheliäisyydessäni muistaa teitä jonkunlaisella lahjalla ja lähetän sentähden teille tämän gräddkannun, joka olkoon teidän oma ilman mitäkään maksutta. Sillä eikös siinä jo ole kyllä maksua, kuin olette minunkin edestä työtä tehneet Herran viina-mäessä niin monella kirjalla, ja köyhille lahjoin antamalla, joita on paljon täälläkin. Mutta aivan väljä joukko seuraa oikiaa oppia. Joku kolme vuotta takaperin sanoi minulle jumalinen mies, että herra Renqvist on villi-opettaja ja ettei hän muka ole oikiassa. Tuohon en minä osannut mitäkään vastata, kuin silloin en vielä tietänyt mistäkään mitään, vaan olin sokia ja ajattelin, että hän, joka on jumalinen mies, mahtanee sen tietää. Kysyin kuitenki Paavo Raassinalta ja hän johdatti minua lukemaan Wäärän opin kauhistusta ja Kuolleen uskon-opin ilmoittajaa. Päältä katsoen näyttää, että ne, jotka niitä vihaavat, ovat kuin raatelevaiset sudet, jotka kerskaavat ja kiittävät itseänsä, joita on meidänki kaupungissa. Minä viheliäinen heitän toiset ja astun itse vaakan laudalle. Tahto minulla olisi, vaan ei ole voimaa, eikä käsitystä, niinkuin pitäisi, että tulla sielun hätään oikialla tavalla, elikkä niin etten pettäisi itseäni siinä, jos minulla on usko eli ei, eli ainoastaan järjen viisaus. Pelkään, etten ole niin kuin pitäisi. Asia on niin korkiasta painosta, että tarvitsisin opetusta.
Toivotan kaikkivaltiaan Jumalan vahvistusta teidän vanhalle ijällenne kuluttaa myötä seuraavaa muisto-merkkiä.
Joensuussa 9 p. helmikuuta 1860.
Aaron Hochman. hopiaseppä-mestari.
79. Samalle, Hirvensalmella 28 p. maaliskuuta 1860.