Vakaa, kallis ystävä! Menneenä kevänä kävin Paasosen kanssa teitä tervehtimässä, ja siitä minulle on jäänyt rakas mieli teitä kohtaan. Niistä kirjoista, joista me teille puhuimme, ja jotka Paasonen menneen talven markkinoilla Mikkelissä antoi minulle, olen nyt tänä vuonna samaan aikaan tehnyt likvidin. Ja kuin tulin menemään Helsinkiin markkina aikana, panin Paasoselle pyydön esitellä ystäviä vähän kutakin myömään teidän kirjoja, mutta en ole kuullut, kuinka se lienee pantu toimeen. Minulla on lähetysseuran ja Porvoon Bibliaseuran kirjoja, etten kaikkia ehdi.
"Kuolleen uskon ilmoittaja" kirja on tullut minulle kalliiksi, kuin sitä olen moninkerroin lukenut. Kuitenkaan en olisi sitä niin tarkasti lukenut, jos ei yksi Hedbergin ystävä olisi pyytänyt lukemaan "Ristillisiä sanomia." Nämät luettuani rupesin luulemaan, ettei ne sanomat olekkaan niin pahat kuin sanotaan. Mutta kuin luin enemmän niitä sanomia ja Kuolleen uskon ilmoittajaa, niin havaitsin, että kaikkein pitäisi Hedbergin oppia vastaan nouseman. Minä kuin kävin Helsingissä ja siellä kuulin, kuinka ne Hedbergin oppilaiset ovat laittaneet erikirkon paikan eli erihuoneen, jossa he pitämät Biblian selitystä sunnuntai iltapuolella, vaikka papit pitää kirkossa selityksiä, joihin eivät sano tyytyvänsä, niin minä ihmettelen, että Helsingin papit antavat näiden vapaasti selittää Raamattua oman mielensä jälkeen. — — —
Hirvensalmesta 28 p. maaliskuuta 1860.
Antti Manninen.
80. Samalle, 4 p. kesäkuuta 1860.
Tämän kautta minä saan ilmoittaa teille aikomiseni käydä teidän luona. Vaikka on jo ollut mieli ennenki käydä, on se hyvä aikomus kuitenki jäänyt aika ajalta keskoiseksi, eikä tullut täytetyksi. Minä olin silloin Joensuun kaupungissa, kuin te reissusitte Mikkelin kaupungista, ja Joensuussa saarnasitte. Se oli kevät rukouspäivä ja minulla oli silloin mieli puhutella teitä kahden kesken, vaan en rohjennut. Mutta kuin nyt sanottiin teidän tulevan käymään Kontiolahdessa, niin en ole sentähden lähtenyt matkaan. Sitte minä näin teidän lähetyskirjanne, jonka laitoitte Juveniuksen perheelle, jossa sanotte, ettei teillä tule käynti Kontiolahdessa silloin kuin he tahtoivat, ja ettette sitte talvellakaan ole jaksaneet ettekä joutaneet tulemaan. Nyt minä arvelen käydä teidän luona kesämarkkina aikana, eli jos ei silloin onnistuisi, niin syyspuoleen. Tänne tuotiin jo semmoinen sanoma, että olitte kuolleet jo syksyllä, ja sitte toinen kerta nyt keväillä.
Tällä erällä en osaa muuta teille ilmoittaa kuin sen, että Jumala on minun todistajani, että minä olen teidän opetuksenne hyväksi nähnyt ja sanonut sen kaikkein kuullen, jotka omat ruvenneet sitä vastaan sanomaan, niin heränneet kuin suruttomatkin. Minä olen kokenut lukea ja aina välistä rukoillakin, vaikka en sitä ole oikein aikaan saanut, että aina rukoilla. Vapahtaja sanoo, ettei tämä vihollinen mene pois muutoin suin rukouksella ja paastolla. Minun huolimattomuuteeni on kyllä ollut erikoisia syitä, vaikka ei ne olisi syyksi kutsuttavat, jos minä olisin oikein tarttunut tähän sota-aseeseen, jonka Jumala on meille antanut.
Jumala olkoon teidän lohduttajanne murheessanne ja puolen-pitäjänne, koska maailma ja sielun vihollinen kantaa ja valehtelee teidän päällenne. Usein olen ajatellut Vapahtajan sanoja: teidän palkkanne on suuri taivaassa (Luuk. 6: 23) ja mitä profeta Daniel sanoo: opettajat paistavat niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti (Dan. 12: 3); olen ajatellut, sen tekee kristillinen rakkaus, niinkuin Paavali sanoo, että rakkaus pysyy, vaikka kaikki muu lakkaa. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii heitä työtä tekemään ja olemaan loppuun asti uskolliset, että he elämän kruunun saisivat. Sydämmellisesti toivotan teille, että joka on teissä hyvän työn alkanut, sen myös teissä päättäisi, että tekin saisitte kuulla Hänen suustansa sen suloisen sanoman, jonka muutkin uskolliset paimenet jo omat saaneet tämän elämän perästä, kuin omat juoksunsa päättäneet, ylimäiseltä opettajalta ja sielun piispalta: sinä hyvä ja uskollinen palvelia: vähän päällä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle; mene Herrasi iloon (Matth. 25: 21). Kirjoitettu Lehmonahossa Kontiolahdella 4 p. kesäkuuta 1860.
Anders Turunen.
81. Samalle, Kontiolahdelta 24 p. kesäkuuta 1860.