— Jos sinä pelkäät minua, niin saat mennä. Ja sydämellinen kiitos seurastasi, Elna! — Hän pusersi Elnan kättä lämpimästi. "Pahasta välttyy parhaiten pakenemalla sitä".
Elna vaipui hänen syliinsä kiihkeästi itkien. "Ei, — ei voi olla totta, että meidän nyt on erottava ainiaaksi, — ei ainiaaksi, Juhani!… Auta minua, Jumalani! Minä en voi elää sinutta, Juhani! En voi. Minun sieluni nääntyy, ja minä kuihdun nuorena, elävänä. — Älä katso noin minuun! Ole hyvä minulle, Juhani!"
Hän vaipui maahan, silmät sulkien. "Anna minun suudella sinua vielä kerran!… Tunnustele, kuinka minun sydämeni lyö!… Minä luulen olevani sairas. Älä ole minulle paha!… Oh ei, on aivan turhaa vaatia sinulta sellainen lupaus. — — Hivele myös minun otsaani!… Kiitos!… Kaulus on kiinni; minä aukaisen sen itse… Sinun hengityksesi lämmittää niin ihanasti minun rintaani!… Kiitos, Juhani, kiitos siitä, että olet hyvä minulle!"
* * * * *
Jussa istui taas yksin. Ja hän istui kauan.
Paha ajatus ja kova sana syöpyy rakastavaan ihmiseen kuin hullun eläimen purema. Häntä kalvaa polttava sovinnon jano; mutta kohta kun se tuntuu lähenevän, hän vetäytyy arkana takaisin…
Jussa havahtuu, kuullessaan sauvointen kolinaa veneenreunaa vasten.
Hän katsoo ylös.
Tuolla alempana toisella puolen sauvoo mies ja nainen venettä niemenkären ympäri ylöspäin leveätä, tasaisesti juoksevaa jokea. He ovat juuri päässeet siihen, missä ulkoneva hietasärkkä kapenee niemenkären alapuolella, kohoten ja jyrkentyen ylöspäin samalla.
Mies, jolla on valkea paita ja nivusilla punainen kudottu vyö, seisoo hoikan, matalapohjaisen ja korkeakeulaisen veneen perässä; veneen uusi runko paistaa auringossa ohuen, kuultavan tervan läpi punaiselta. Nainen seisoo kokassa. Hänen hyvin lyhyt, juovikkaasta patjanpäällys-kankaasta tehty nuttunsa on edestä märkä rinnoille saakka. He soutavat tahdikkaasti, vetävät kaikki kolme tarkkaan laskettua otettaan pitkin valkeita, sileitä, pitkiä sauvoimiaan sekä työntävät harjaantuneiden voimien painolla, niin että virta kuohuu kokassa, ja aallot hyppivät sihisten rannan sorassa.
Hietasärkästä kaikuvat heidän äänensä, sauvointen säännölliset iskut veneenreunaan sekä kiiltäväin läkkiastiain räminä. Heillä on matka karjamajoille.