— Etkö edes voisi hiukan rukoilla? Jaa — mutta… ei hän keksinyt yhtään rukousta, jonka olisi osannut ulkoa.
— Mutta sano hänelle joku Jumalan sana! Kunhan hän vaan tapaisi jonkun!
— Emmekö veisaa virren, Elle?
— Vain "Herra, Luoja taivasten". He taisivat sen kumpikin hyvin.
Mutta vain yhden värsyn.
— Minusta meidän pitäisi se laulaa uudelleen, sanoi Biettar Oula. He lauloivat sen neljästi ja heidän sydämensä lämpeni.
Kunpa he nyt osaisivat sanoa vielä jonkun Jumalan sanan!
Elle alkoi "Isämeitää". Ei hän kyllä kaikkea ehtinyt muistella; mutta enimmät hän sentään sai sanotuksi…
— Jeesus, kuului hiljaa muorin huulilta.
Ja juuri kun Biettar Oula avasi teltan oven, noutaakseen hiukan puita, veti vanha muori Biettar viimeisen henkäyksensä; samalla puhalsi kylmä syksyn viima lakeudelta hänen vuoteensa yli.
— Eikö hän sanonut Jeesus?