"Laulakaamme se vielä kerran", sanoi Biettar Oula. He veisasivat sen neljään kertaan ja heidän sydämensä lämpeni siitä.
Kunpa he nyt lisäksi osaisivat lausua muutaman Herran sanan!
Elle alkoi sanella ulkomuististaan isämeitää. Eihän se kyllä tahtonut oikein luistaa, mutta muisti hän kuitenkin enimmät kohdat…
"Jeesus", kuiskasi äiti Biettar.
Ja samassa kun Biettar Oula avasi teltan oven tuodakseen polttopuita, vetäisi äiti Biettar viimeisen henkäyksen, kylmän syksyhöyryn tuntureilta hyökätessä hänen vuoteelleen.
"Eikö hän sanonut: Jeesus?"
"Sanoi!"
* * * * *
Vaivaloista olisi ollut viedä ruumis kirkolle tähän aikaan, sillä lunta ei vielä ollut.
Paria päivää myöhemmin pantiin hänen ruumiinsa pulkkaan ja haudattiin tunturirotkoon.