Miksi hylkäsit sinä minut niin äkkiä, niin odottamatta? Et sanaakaan selitykseksi, et sanaakaan jää hyväisiksi.
SELMA. Mitä tahdot sinä?
RAHIKKA. Mitäkö minä tahdon?
SELMA. Välimme on kuitti.
RAHIKKA. Mutta miksikä? Selitähän.
SELMA. Mitä selitystä sinä vielä kaipaat.
RAHIKKA. Selma. Miksi kohtelet sinä minua tällä tavoin? Sanohan edes, mitenkä olen minä sinua vastaan rikkonut; minä en toden totta tiedä sitä.
SELMA. Etkö tiedä? Etkö sinä tiedä kuinka olet minua vastaan rikkonut? (Itsekseen.) Olisiko mahdollista. (Ääneensä.) Mitä teit sinä iltana, kun et saanut minua puhutella.
RAHIKKA. Mitäkö minä tein? En mitään. Menin vaan epätoivoisena kotiini.
SELMA. Sinä puhut totta, se on ihan varma, hän puhuu totta. Voi kuinka hyvälle se tuntuu. Hän ei ole sitä tehnyt! Kuin olisi hän sitä voinutkaan! Kiitos, Rahikka, kiitos siitä!