(Ojentaa kätensä Rahikalle.)
RAHIKKA. (Antaa kummastuneena epäillen kättä.) Minä en ymmärrä.
SELMA. Niin, niin kuinka sinä voisitkaan ymmärtää. Eihän se ole ihmekään.
(Tempaa kätensä.)
Rahikka, minä pyydän, mene luotani. Katso ihmiset näkevät sinun puhuttelevan minua, sinä menetät kunniasi. Jätä minut. Mene sinä omia teitäsi, pysy yhtä rehellisenä, yhtä kelpo miehenä kuin tähänkin asti. Minä vapautan sinut sanastasi. Sinä olet vapaa, ei sinun tarvitse huolia minusta.
RAHIKKA. Mutta Selma. Sinä et ole terve.
SELMA. Ole huoletta!
RAHIKKA. Etkö sinä luule minun ottavan osaa kohtaloosi, etkö luule minun säälivän sinua——
SELMA. (Katkerasti.) Sinä otat osaa kohtalooni, sinä säälit minua.
Onhan se hyvin kiltisti tehty… Sinä siis säälit——.
RAHIKKA. Mitä tarkoitat? Mikä katse, mikä katkeruus äänessä!