(Sama paikka kuin ensi näytöksessä.)
I:n KOHTAUS.
SAARA. (Pesee kadulle tuovan oven kynnystä ja jatkaa työtään rappusilla.) Vai ei se siitä parane! Vai riittää jo! Hävytön!——Vai en minä saa puhua omassa huoneessani niin paljon kuin minä tahdon. Tulee ihmisten rauhaa häiritsemään, lokaa rehellisten ihmisten silmille heittämään, mokoma. Jalkapuihin sinut pitäisi panna, niin pitäisikin. Ajoinko minä sinut pois luotani. Eikö täällä ollut hyvä olla? Etkö saanut ruokaa tarpeiksesi?——Sitten kun et missään malkkiisi enää leipäpalaa saa, tulet tänne kerjäämään, minua ihmisten pilkattavaksi tekemään! Ettäkö menet pois! Mene herran nimeen! Minä sylen vielä jälkeesi. Mitäs tulitkaan. Millä minä rupean teitä syöttämään. Yritin kauppaa pitämään torilla, mutta ei näy siitäkään paljon heruvan. Niin, niin, hyvähän hänen oli sinut kotiinsa tuoda, mitä hänellä tähän aikaan muutakaan tekemistä on. Lorvailee jouten pitkin katuja.
II:n KOHTAUS.
NIILO. (Tulee.) Mitä sinä siinä niin rähiset?
SAARA. Rähisenkö minä? Toinen hyvä. No, ja eikö ole syytä jos rähisenkin…
NIILO. Älähän nyt kiusaa tyttö-raukkaa. Onhan hänellä jo tarpeeksi ilmankin.
SAARA. Vai älä kiusaa vai. Mutta eikö se kiusaa minua lainkaan, että tuot tänne mokoman hylkiön. Ehkä pistää päähäsi siinä jouten ollessasi vielä tuoda——
NIILO. Hyvä Saara! Rauhoituhan—
SAARA. No saitko?