NIILO. (Alakuloisesti.) En! Ei ole tarvis sielläkään.
SAARA. Et saanut työtä siis. Vai niin! Ja aivan rauhallisena sen sanot.
Millä aiot ruveta toimeen tulemaan, jollet työtä saa.
NIILO. Mitäs sille nyt voipi, kun on niin huonot ajat. Työmiehiä vilisee työttöminä.
SAARA. Tuollaiset rentut, niin kuin sinäkin. Kyllä kelpo työmies aina ansiota saa.
NIILO. Hevosmiehet kyllä työtä saavat. Kun emme olisi myyneet silloin
Pollea——
SAARA. Vai taasen sitä virttä. Kuka teitä on syöttänyt nämä kaksi kuukautta. Olisinko pesulla voinut sen verran ansaita.
NIILO. Enhän minä väitäkään. Täytyihän se, niin, myydä, jotta olisit voinut kaupan alottaa vaikka—
(Huokaa.)
SAARA. Syytä sitten hevosen puutetta, kun et mihinkään kykene.
NIILO. Mitä sinä, Saara, nyt suotta äkäilet.