(Etsii pojan taskusta.)
NIILO. Kalle, otitko sinä mitään?
KALLE. En.
SAARA. Antaa pojan olla.
WIGREN. Vai anna olla vain. Anna tänne se tahi pieksän sinut tähän paikkaan.
NIILO. Jos siinä perää on, niin kyllä me kuritamme. Katsotaan.
SAARA. (Työntää heidät pois Kallen luota.) Jollette anna hänen olla, niin sären luudan varrella nenänne. Minun poikani varastamaan menisi, minun oma Kalleni. Älä ole milläsikään, poikaseni. Vedä nurin taskusi, näytä heille, ettei siellä mitään ole—
KALLE. (Vetää taskunsa nurin.) Katsokaa!
WIGREN. Hän on piilottanut sen jonnekin, näytäs kun—
SAARA. Huuti akka. Jollet laita siitä luitasi—! Senkin lutka.