SAARA. Niin. Siinä nyt ollaan. Minä olen tehnyt mitä minä voin. Tee sinä nyt oma osasi.
NIILO. Rakas Saara. Älä viivyttele. Mene pyytämää armoa häneltä. Kyllä hän sentään on hyvä ihminen kun hänelle kauniisti puhuu. Onhan sinulla niin hyvä puheenlahja—
SAARA. Älä luulekaan. Rahat se tahtoo. Oli vaan mielissään, kun sai hyvän syyn. Ihmisten tähden ei ennen viitsinyt.
NIILO. Kyllä hän odottaa, kun oikein pyydämme. Ja kun Jumala taasen minulle työtä antaa ja Selmakin——
SAARA. Mitä—Selma——?
NIILO. Kun hän paikan saisi—
SAARA. Selmako paikan—Mokomasta enää kuka huolisi. Yksi virka hänellä enää on.
NIILO. Yksi virka.
SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma.
NIILO. No.