SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista——hm—laitosta.
NIILO. (Säikähtäen.) Ja sinä tahtoisit—?
SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan pois—tahi odottaa ainakin—
NIILO. Mutta Saara!
SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää on? Pitäähän hänen kuitenkin—
NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni!
SAARA. Mitä siinä höpiset. Sellaisten kirjoillahan hän jo kuitenkin on—
(Niilo pudistaa epätoivoisena päätään.)
Nyt olen valmis menemään!
NIILO. Saara-kulta. Älä mene, minä pyydän. Ajattelehan sitä hirmuista syntiä. Möisimme tyttöraukan—