(Vetää Willen mukanaan pois.)
SELMA. (Heittäytyy Rahikalle kaulaan, käy itkemään.)
RAHIKKA. Selma-parka. Itkekäämme yhdessä. Se lievittää sydäntämme.
Mikset heti tullut jakamaan onnettomuuttasi minun kanssani.
SELMA. Jakamaan! Kuinka sen olisin tehdä voinut. Sellaisen loukkauksen, sellaisen rikoksen jälkeen…
RAHIKKA. Mutta minulle.
SELMA. Olihan sinulla niin suuret vaatimukset rakkaudelta. Sanoithan, että jos minä kerran uskoton sinua kohtaan olisin, et voisi koskaan anteeksi antaa.
RAHIKKA. Enkeleille ei ole yksikään synti sallittu. Heidän on mahdoton syntiä tehdä. Sinua pidin maallisena enkelinä, puhtaana, uskollisena. Minun oli mahdoton otaksua, että sinä voisit edes yhden ainoan kerrankaan——
SELMA. Mutta nyt on se kumminkin tapahtunut.
RAHIKKA. Itsehän sen olet sanonut.
SELMA. Olenko minä—?