WIGREN. Se se pääasia onkin, Kuinkas muuten. Laki on sellainen. Siinä on seitsemät mutkat ja kommervenkit. Mutta kun kontrahti kerran on tehty ja allekirjoitettu, niin se pitää. Missä on tyttö?
SAARA. Eiköhän se sisällä liene.
(Menee ovelle.)
WIGREN. (Itsekseen. Ivallisesti.) Kontrahti! Mutta on se sentään hyvä olemassa.
SAARA. Selma! Oletko siellä? Tule tänne.
SELMA. (Tulee ulos.) Mitä?
SAARA. Sinä menet nyt tämän rouan palvelukseen. Kirjoita nimesi tuohon kontrahtiin.
SELMA. Minä en mene kenenkään palvelukseen.
(Wille ja Kalle tulevat. Kuuntelevat uteliaina seuraavaa.)
SAARA. Yhäti sama röyhkeys, sama hävyttömyys. Uskaltaa mokoma äidilleen sillä tavoin vastata.