KONSTAAPELI. (Tulee.) Rouva Wigren. Te kutsuitte minua.
WIGREN. (Rypistää kontrahdin, pistää taskuunsa.) Niin, minä kutsuin teitä herra konstaapeli. Minulta on varastettu kukkaro.
KONSTAAPELI. Varastettu! Mistä?
(Wigren selittää hiljaa konstaapelille.)
SELMA. (Rahikalle.) Sanoinhan minä, että isäni ei sitä tee.
SAARA. (Itsekseen,) Nyt on kaikki hukassa.
KALLE. (Hiljaa Selmalle.) Selma. Etkö tahdo näitä rahoja.
SELMA. Mutta Kalle! Mistä olet sinä—?
KALLE. (Konstaapelin luo mennen.) Minä varastin ne rahat yhdessä Willen kanssa.
(Yleinen hämmästys. Kalle käy itkemään, Wille karkaa.)