KALLE. No kuinka?
SELMA. Kaksi poikaa löysivät kerran pähkinän eivätkä voineet sopia siitä, kuinka sen jakaisivat. Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan, antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen.
KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne ovat niin hauskoja.
WILLE. Tiedätkö mitä Kalle?
KALLE. No?
WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan—
KALLE. Niin, sinä saat sen Selma!
SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette. Kun ette vaan riitelisi niin usein.—Jos ystävykset joskus sattuvatkin riitaantumaan, niin eivät he sitä puhu kellekään, vaan sopivat keskenään. Siten tekin tehkää, niin teistä tulee vielä kunnon poikia.
(Wille ja Kalle katsovat toisiinsa.)
WILLE. Kalle!