KALLE. Mitähän jos me luvataan, ettei koskaan mennä kantelemaan toistemme päälle?
WILLE. Sen me teemme… Mutta jollemme voida sopia?
KALLE. Niin tullaan Selmaa pyytämään—
WILLE.—eroittajaksi. Niin! Hihhei Kalle. Se oli hyvä tuuma.
(Juoksevat käsitysten pois.)
XVI:s KOHTAUS.
SELMA. (Kirjaa katsellen.) Hänen kirjansa! Mikä kirja tämä. Hyi, millainen nimi! Luenko mä—Ei! Hänelle tämä täytyy takasin toimittaa— Mikä kumma kirja tämä vaan lieneekin. Hm! Miksikä en nyt sitä voisi tarkastella… Mutta tuo ruma nimi!—Mitä lieneekin.—Ei, en minä tahdo.—Luen ennen Paul ja Virginiaa.
(Käy istumaan.)
Kun hänkin sitä on lukenut.—Mitäs pahaa tuossa nyt voisi olla! Hm! Mieleni tekisi lukemaan juuri siksi, että tämä hänen kirjansa on.— Miksikä? Pekka Rahikka——Kyllähän hän hyvä poika oli… Me olimme oikein hyviä ystävyksiä!—Mutta ei! En tahdo vieraan miehen salaisuuksia urkkia. Mitä lieneekin… Tuollainen ruma nimikin! Hyi!
(Panee kirjan kallion reunalle.)