(Tempaa luudan.)
NIILO. (Tulee.) Mitä nyt taasen?
SAARA. Hyvä että tulit. Tuossa nyt näet.
NIILO. Mitä, mitä—?
SAARA. Ajattelehan, minä tulen kotiin ja tapaan nämä kaksi nuoleksimassa toisiaan—Selman ja tuon—
NIILO. Selma, onko se totta?
SAARA. Josko se on totta. Luuletko minun valehtelevan.
NIILO. Selma tyttäreni, puhu.
RAHIKKA. Kaukonen, te ette enää tunne minua, mutta jos luotatte rehellisen suomalaisen puheesen, niin älkää uskoko vähintäkään pahaa tyttärestänne.
NIILO. Puhukaa.