VI:s KOHTAUS.
SELMA. (Rupeaa saappaita harjaamaan.) Vai niin! Hän ei siis saa tulla tänne laisinkaan. Nyt juuri kun tahtoisin hänen kanssaan puhua, oikein häneen tutustua. Olisko siinä perää mitä rouva sanoo? Olisko hänkin sellainen? Ja miksei! Ei Paul olisi lukenut sellaista kirjaa kuin hän! Jumala ties, mitä se lie ollutkin… Minä rupean pelkäämään… Jos hän todella ei olisikaan niin puhdas, niin rehellinen kuin luulin… Voi hyvä Jumala! Auta minua tästä hirveästä epätietoisuudesta!… Menettäisinkö minä ainoan ystäväni, hänet, johon niin kauniit tulevaisuuden toiveet olen jo liittänyt?… Pettyisinkö niissä! Voi sehän olisi kauheata!… Mutta kun äitinikin minua niin varoitti… Tunteehan rouva toki maailman, ihmiset paremmin kuin minä sokea tyttö!…
VII:s KOHTAUS.
IINA. (Tulee vasemmalta.) Hyvä ilta! Kas, täällähän on jo uusi tyttö.
SELMA. Oletteko ompelija?
IINA. (Itsekseen.) Sievä tyttö. (Äänensä,) Niin, kyllä——
SELMA. (Aikoo lähteä oikealle.) Rouva jo odottaa.
IINA. Odottakaahan. Olen väsynyt, tahdon tässä ensin hiukan huoahtaa.
(Käypi istumaan.)
Ohhoh! Niin pitkä matka minulla astuttava.