SELMA. No, käveleehän sitä nuorra ollessaan mielellään.
IINA. Tosin kyllä, erittäinkin kun koko päivän on istunut työn ääressä.
(Itsekseen.)
Tuo olisi minua varten…
SELMA. Onko teillä paljon työtä?
IINA. Onhan sitä. Mutta eihän ole pakko ottaa enempää kuin itse haluaa.
Tahtoohan sitä aina välistä olla vapaakin.
SELMA. Kai se lienee hauskaa kuitenkin, kun itse saapi noin vapaasti määrätä——
IINA. No se on tietty… Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen komennon mukaan marssia.
SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa.
IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä.