IINA. Niin, kun en ole voinut valita vielä yhtä itselleni. Minä tahtoisin siksi näyttää niitä sinulle. Mitä sinä arvelisit—!
SELMA. Vai niin.—Mutta tiedätkö tuo tuntuu minusta niin kummalliselta.
IINA. Onnellinen sinä, jolla vaan on yksi. Pääsit vaikeasta vaalista.
Mutta sen sijaan on minulla oikein somia herrojakin.
SELMA. Sinulla herroja.
IINA. Niin. Näetkös niitä on paljon tähän aikaan sellaisia herroja jotka ovat kyllästyneet noihin salonkityttöihin. He pitävät enemmän meikäläisistä vapaista,——Tuletko?
SELMA. Jos minä sitten tulisin. Mutta minullahan on virsikirjakin vielä—
IINA. Että sinä viitsiät mennä tuollaiseen kirkkoon.
SELMA. Kuinka niin?
IINA. Kävisit sitten aamulla Nikolainkirkossa, Siellä saisit toki kuulla mahtavaa urkujen soittoa, kaunista messua. Ja itse kirkko, kuvat, kaikki siellä on niin juhlallista! Mutta täällä——
SELMA. Katso, minä kävin ennen oikeassa kirkossa, mutta minusta ei pappi saarnannut oikein. Jumala ei ole niin kovasydämminen kuin he sanovat, se on mahdotonta.