SAARA. Anna sille hyvästi niin—
WIGREN. Olisitte enemmän kotona, niin näkisitte, mitä elämää täällä pidetään. Ensin kivellä poikaani iskevät ja sitten vielä—
NIILO. Rauhoittukaa hyvä rouva. Sattuuhan sitä lasten kanssa. Kyllä minä koetan—
SAARA. Kas vaan! Rupeaa vielä puollustamaan tuota!
NIILO. Hyvä Saara! Miksi huudat!… Eihän ole hyvä keskellä katua tuolla tavoin—ja lapsen kuullen sitten vielä—
KALLE. Isä, me vaan tilhejä viskelimme, niin—
NIILO. No kuuletteko! Hyvä naapuri, menkää Herran nimeen. Eihän se niin vaarallista ollut. Sattuuhan sitä——
WIGREN. No, teidän kanssanne voi puhua ainakin. En minäkään humalassa ole. Mutta suuttuuhan sitähän vähemmästäkin—Hyvästi!
(Menee.)
V:s KOHTAUS.