IINA. Kyllä minä teidät jo tunnen. Mitä on teillä asiaa?
RAHIKKA. Käskekää Selma hetkeksi ulos.
IINA. Hän ei jouda nyt. Meillä on vieraita…
RAHIKKA. No mutta pitäähän hänen toki tulla minun kanssani—
IINA. Pitääkö! Vai pitää? Teidän kanssanne. Saatte mennä tiehenne. Selma ei tahdo tietää teistä mitään. Hän on liian hyväsydämminen sanoakseen sen itse teille. Mutta hän tahtoo päästä rauhaan teistä.
RAHIKKA. Selmako? Minun Selmani!
IINA. Mokoma retkale. Siksi että sattumus hetkeksi antoi niin kauniin, niin hienon tytön käsiinne, luulette voivanne pitää hänet ikuisesti kynsissänne.
RAHIKKA. Onko nyt maailma nurin kääntynyt. Hankkikaa heti Selma tänne.
Minä vaadin hänet puheilleni, tahikka—
IINA. Oo, uhkailemaanko rupeatte. Minä puhun Selman puolesta; hän lähetti itse minut sanomaan teille, että saatte lähteä tiehenne.
RAHIKKA. Mutta tietääkö hän minne hän minut lähettää?