IINA. Minkä kauemmas, sen parempi.
RAHIKKA. Hänkö pyysi, Selma itse, teitä niin sanomaan?
IINA. Sen jo kuulitte. Olisi hän itse tullut, jos voisi teitä edes silmissään nähdä. Hänellä on parempia sulhasia.
RAHIKKA. Mitä tämä on! Vereni kiehuu, silmäni tummenevat. Selmani, oma kunnon Selmani olisi voinut—näin odottamatta—hyljätä minut. Eikä sanaakaan jäähyväisiksi, sanaakaan lohdutukseksi.
IINA. (Itsekseen.) Jollei hän nyt lähde, menee kaikki myttyyn. (Ääneensä.) Mitä siinä molisette! Ettekö laita jo luitanne siitä, tahi kutsun—
RAHIKKA. Minä menen, minä menen.
(Lähtee menemään.)
IINA. Kas niin. Nyt on siitä päästy.
(Menee sisään.)
XIII:s KOHTAUS.