LIISA. Kuulkaa, miesten ääniä. Paraasen aikaan tulimme.
KONSTAAPELI. Ja tässä asuu kaksi nuorta naista vaan—ompelijattaria?
LIISA. Ennen oli vaan yksi. Viikko sitten hankki hän toverin itselleen. Pari viikkoa sitten näin omin silmin hänen tulevan kello 1:n ajoissa kotiin ja useana iltana olen sieltä nähnyt miehen tulevan.
KONSTAAPELI. Niin. Ei tässä muuta ole tehtävää, kuin ryhtyä asiaan.
(Viheltää kadun kulman kohdalla.)
LIISA. Sitä heille pitääkin.
MIINA. Kuka heitä käskee kunniallisen ihmisen talossa.—Sääliksi heitä tosin käypi.
LIISA. Sääliksikö?
MIINA. Niin, kun noin nuoret ihmiset joutuvat turmeluksen tielle.
LIISA. Mitenkä hän pilkkasi äsken Jumalaa. Oliko se enää kristityn ihmisen puhetta!